Uskomaton Fez

Fezissä oli ihan mahtavaa! Erityisesti sen jälkeen kun pelosta pääsi eroon ja uskalsi vaan mennä flown mukana. Lähdettiin kuuden hengen porukalla perjantaina puoli neljältä kampukselta. Mukana olivat lisäkseni siis Yuri ja Clemens sekä amerikkalaiset Eric, James ja Jane (joka on kylläkin sukujaan kiinasta). Ensimmäinen hämmennys oli grand taxin hankkiminen. Marokossa on siis kahdenlaisia takseja. Kaupungin sisällä liikkuvia ”petit taxeja” ja pidempiä matkoja kuljettavia ”grand taxeja”. Petit taxit ovat täällä Ifranessa vihreä-valkoisia ja ne ihan erottaa takseiksi. Taksiasemalle päästyämme ihmettelimme että miltähän ne grand taxit sitten näyttävät. Tiedossamme oli fakta, että grand taxi ottaa aina kuusi matkustajaa eikä juuri aja pienemmällä lastilla. Luonnollisesti siis sitä odottaisi taxin olevan joku pikkuinen pakettiauto tai vastaava tila-auto, jossa jokaiselle matkustajalle on oma istuin. Yllätys olikin suuri, kun paikalla olevat kulahtaneet, tavalliset henkilöauto-mersut osoittautuvatkin grand taxeiksi. Neljä istuu takana, kaksi edessä ja kuljettajalla sentään on oma istuin ihan itselleen. Jakauduttiin kolmen ryhmiin, sillä Yuri oli jo onnistunut selvittämään taxin, jossa oli kolme paikkaa. Minä, James ja Clemens jäimme pohdiskelemaan tilanteita ja onneksi kohtasimme AUI:ssa opiskelevan Brahimin, joka oli myös menossa Feziin. Hänen avullaan saimme taxin ja takapenkillä istuessamme saimme selvitettyä myös faktoja Fezistä. Brahimin yhteystiedot otettiin ylös, sillä minä olin tietysti reippaana tyttönä saman tien pyytänyt häntä näyttämään meille kaupunkia.

Yuri oli toisessa taksissaan tavannut myös alun perin aavikolta kotoisin olevan berbeerikundin, Mouneerin (?), joka saman tien tarjoutui näyttämään meille edullisen berbeerinaisen riadin (eli kodinomaisen majatalon) medinassa. Riad olikin ihan todella keskeisellä paikalla ja maksoimme yöstä vain 45 dh, eli nelisen euroa. Hintaansa nähden ei paljon valittamista edes kylmyydestä tai ainoastaan yhdestä vessasta. Vesi tuli sentään sisään ja vessanpönttökin löytyi. Illalla medina on vähän turhan hurja paikka. Erityisesti perjantain lepopäivänä tyhjät sokkeloiset ja pimeät kujat pelottivat, mutta onneksi olimme isolla porukalla liikkeellä. Kissoja medinassa (ja Marokossa) on joka paikassa. Yllättävän hyvinvoivilta kohtaamani kissat myös näyttivät, sillä ruokaa sokkeloista kyllä löytyy. Ne pyörivät pöytien alla ravintoloissa ja syövät mitä löytävät. Bussiasemassa oli parin viikon ikäisiä pentuja leikkimässä ja se kyllä hiukan ahdisti mieltä ja teki mieli ottaa yksi kassiin mukaan. Ja tänään tajusin myös, että tämän oman Ifranen, siistiin ja sliipatun epätyypillisen marokkolaisen kaupungin kissat näyttävät paremmilta.

Lähdettiin lauantaina aamusta liikkeelle todella aikaisin, 7.30am. Suunnattiin labyrintissä kohti väritynnyreitä (tanneries), jossa värjätään nahkoja. Pojat päätyivätkin tinkimisten jälkeen ostamaan nahkakaupasta, jonka terassilta katselimme ja kuvasimme tynnyreitä, nahkatakit. Aamupäivä ihmeteltiin medinassa, syötiin erilaisin lihoin täytettyjä leipiä jotka valmistettiin silmien edessä ja eksyiltiin labyrintin sokkeloissa. Itse päätin, etten tällä kerralla vielä osta mitään vaan katselen vain mitä kaupunki tarjoaa. Tennareita kyllä vähän kokeilin, muttei löytynyt sopivaan hintaan. Yritän ensi viikonloppuna Meknesistä. Tänään kirjoitin kyllä jo pitkän listan mitä jossain vaiheessa aion hankkia. Toivon myös oppivani tulevilla viikoilla ranskan tunnilla numerot, jotta kaupankäynti ja tinkaaminen helpottuisi. Nyt tarvitsen jonkun apua koko ajan. Iltapäivällä tavattiin Brahim, joka näytti vähän uutta kaupunkia ja puoli kahdeksalta lähdettiin bussilla Ifraneen. Bussiliput pitää täällä ostaa mielellään puoli päivää etuajassa, sillä nytkin bussi oli ihan täynnä. Varsinaisesti Ifraneen ei kulje busseja, vaan Rabatiin menevä pitkän linjan vuoro ajaa vain Ifranen läpi. Kaikenlaisia sattumuksia tapahtui, mutta ihmeeksemme vain hyviä ja kaikki koko ajan järjestyi parhain päin. Yksi hulluimmista jutuista oli törmääminen eteläsaksalaiseen taidemaalarinaiseen, joka kutsui meidät kotinsa parvekkeelle kuvaamaan medinaa ylhäältä kun etsimme kuvauspaikkaa. Kaikki sujui ihan loistavan hyvin ja nyt mieli on hilpeä.












Tänään aamulla käytiin vielä lähes samalla porukalla Ifranen sunnuntaitorilla, josta saa ihan kaikkea. Ostin terveellisiksi välipaloiksi 5 dirhamilla (vajaalla 50snt) kilon mandariineja ja 8 dirhamilla kilon banaaneja. Nyt tiedän miten säästää rahaa ruokailussa. Lounaaksi vedettiin Ifranen Marchélla taas täytetyt leivät, jotka olivatkin oikeastaan paremmat kuin Fezissä. Saatoin löytää lempiruokapaikkani. Alla olevat kuvat tältä päivältä.