Rentoutunut olo loman jäljiltä

Kevätloma takana. Rentoutunut ja hyvä olo jäljellä. Lisäksi reilu kilo viikossa kertynyttä elopainoa ja nyrjähtänyt nilkka. Ensimmäinen osa yhdessä 100 opiskelijan kouluretkellä osoittautui pääasiassa bussissa istumiseksi ja hotellista seuraavaan ajamiseksi. Mutta kokemus sinänsä ja Saharan autiomaassa on nyt käyty. Toinen osa vaihtelevissa maisemissa kahdestaan Clemensin kanssa, jonka kanssa emme edelleenkään seurustele saatikka ole naimisissa, mitä jopa poliisi Marrakechissa epäili innostuen kansainvälisestä parisuhteesta. Pitkän yhdessäoloajan jälkeen tosin tiedän jo Clemensin nukkuvan sikeästi ja heräävän hitaasti sekä pistaasijäätelön olevan hitti. Clemens sen sijaan tietää milloin minulla on ”cat-face” tai ”angry-hungry” tilanne sekä mikä on paras keino hermostuttaa minut. Clemensiä parempaa matkustusseuraa on vaikea löytää, ja ainoina eurooppalaisina kampuksella ymmärrämme harvinaisen hyvin toisiamme.

Lauantai. Yön ajamisen jälkeen pysähdyttiin aamupalalle Errachidiaan, jonka jälkeen ajettiin lisää ja pysähdyttiin lounaalle todella kauniiseen laaksoon, ajettiin lisää ja yöksi hotelliin Ourzazateen. Ruoka hienosteluhotellissa oli hyvää, samoin seura ja ihanat puhtaat lakanat.



Sunnuntai. Bussissa istumista, hienojen maisemien ikkunasta tuijottelua, ruusukaupunkiin pysähtyminen sekä lounastaminen Zagourassa, josta hankittiin huivit aavikolle. Bussissa istuminen vaihtui jeepissä istumiseen kahdeksi tunniksi matkalla telttaleiriin. Ajo leiriin oli kyllä hauska ja kiinnostava, ja meidän kuljettajakin erityisen mukava. Mutta perille saavuttiin pilkkopimeään. Kiinnostavaa oli myös, että autiomaassa ensimmäisenä vastaan tulivat vesivessa ja sähkövalot (dieselillä). Tätä en osannut odottaa, mutta ilmeisesti mm. näistä olosuhteista maksettiin niinkin runsaasti kuin maksettiinkaan.

Auringonnousu autiomaassa


Anna-Claire takanani, jeeppimatka takaisin

Maanantai. Herättiin 5.30 katsomaan auringonnousua, sillä oltiin menetetty edellisenillan auringonlasku ajaessamme aavikon halki. Aamiaisen jälkeen sama parin tunnin matka takaisin sivistykseen ja bussiin. Ei aikaa luvatuille kameliratsastuksille tai muille huvituksille. Pitkä ajomatka takaisin Ourzazateen, lounas ja loppupäivän matka Marrakechiin High Atlaksen ylitse. Tie oli jännittävä ja kaunis ja matka vierähti saksalaista musiikkia ja asiaohjelmia kuunnellessa. Marrakechiin saavuttiin vasta kymmenen jälkeen. Jaoin huoneen neljän jenkkitytön kanssa ja heti ensitöikseen huoneen avaimet jäivät sisälle. Onneksi GerMan Clemens saapui ja pelasti kiipeämällä avoimesta ikkunasta avaamaan oven. Käveltiin vihdoin kaiken istumisen jälkeen syömään, mutta kaikki paikat olivat kiinni. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että söin amerikkalaisten mukana KFC:ssä (Kentucky Fried Chicken), koska se oli ainoa paikka lähettyvillä auki.

Tiistai. Noin +25-30c. Aamusta tyttöjen kanssa Marrakechissä ostoksilla (ostin flipflopit rantaeloa varten) ja aikaisella lounaalla. Erottiin puolenpäivän maissa omiin suuntiimme eli minä ja Clemens suuntasimme kohti High Atlasta ja Imlilliä. Grand Taxilla Asniin ja sieltä jatkettiin Imlilliin pienellä bussilla kapeita, jyrkkiä ja hurjia vuoristoteitä pitkin. Lonely Planetin suosittamaan pikkuhotelliin onneksi mahduttiin ja tavattiin siellä puolalainen Englannissa asuva pariskunta, joiden kanssa istuttiin jutellen monta tuntia. Illemmalla lähdettiin alas kylään syömään ja hämärässä kompastuin ja taitoin nilkkani. Sinnikkäästi sisulla eteenpäin, eikä edes koskenut itkemisen verran. Vaellusinto oli kova, joten päätin ettei jalkaan koske.

Clemens vaeltamassa

Keskiviikko. Aamulla oli pakko myöntää, että jos jokaisella askelmalla kipu jalassa on sietämätön ei ole ehkä järkeä lähteä reilun kymmenen kilsan vaellukselle. Ja koska Clemens halusi palavasti vaeltaa kunnolla, en myöskään halunnut olla ihan hirveänä hidasteena. Niinpä minä vietin päivän nilkkaa kylmällä hautoen ja lukien hotellin terassilla mielettömissä maisemissa. Illalla tavattiin kuusissakymmenissä oleva jenkkipariskunta, joka on tien päällä nyt kymmenettä vuotta. Heillä ei ole lapsia, eläköityivät aikaisin tehtyään kovasti töitä. Liikkuvat normaalisti pyörällä, mutta nyt tulivat Marokkoon pääsiäistä ja kylmää pakoon hetkeksi. He palaavat jenkkeihin kerran vuodessa vakuutussyistä kahdeksi kuukaudeksi ja sitten taas Eurooppaan pyöräilemään. Kiinnostava elämäntapa, ja paljon mielenkiintoisia tarinoita matkoilta.
Terassi, jossa vietin suurimman vuoristoaikani.

Torstai. Vuorilta laskeutuminen takaisin Marrakechiin. Jalka kärsi jo kävellä, muttei mitään hyppyjä sentään. Oltiin suunniteltu toista reittiä Agadiriin, mutta sen osoittauduttua turhan kalliiksi päädyttiin matkaamaan seikkailijaeläkeläisten kanssa yhdessä grand taxilla Marrakechiin. Siellä satuttiin täydelliseen ajoitukseen bussin kanssa, joka lähti 15 myöhemmin. Neljän tunnin matkaamisen jälkeen rantauduttiin Agadiriin ja pienoiskokoiseen Saksaan, all-included Robinson Clubiin. Hotellihuone oli valtava ja luxus, ravintolat ja ruoka uskomatonta ja erityisesti täällä (ja vielä erityisemmin AUI:ssa) vietetyn ajan jälkeen tuoreet kasvikset ja salaatit, maito, porsaanliha ja juustot olivat erittäin tervetulleita. Ruokabuffeet olivat huomattavasti parempia ja suurempia kuin koskaan esim. laivalla näkemäni. Iso huone oli täynnä erilaisia kokkaussaarekkeita, jossa ruoka valmistettiin juuri sinun lautaselle. Päästiin perille noin viiden aikaan, joten torstaina ehdittiin nauttia vain illallinen ja pikainen suomalaisen saunan kokeilu. Mutta koska vuoristoaamiaisen jälkeen oltiin eletty vain kuivatuilla hedelmillä ja pähkinöille, meni syöminen ensimmäisenä iltana nälän ja ruokahulluuden vuoksi vähän överiksi.

Ihanat saksalaiset ja hotellin kissojen hellä huolenpito: Katzen restaurant

Perjantai. Mahtavan aamiaisen jälkeen rannalla loikoilua ja lueskelua sekä unien jatkamista. Lounas, jota aamiaisen jälkeen ei oikein meinannut jaksaa. Lounaan jälkeen bussilippujen ostaminen ja keskustaan matkaaminen sen vuoksi. Paluu tapahtui rantaviivaa kävellen satamasta saakka, joten muutama kilometri ihan liikuttiinkin. Lötköilyä ja saunomista. Ensiksi hämmentyneenä etsiskelin naisten puolta tajutessani alastomien miesten istuvan saunassa. Olen jo turhan marokkolaistunut ja häveliääksi muuttunut etten enää muistanut kuinka saunoa ja, että saksalaisilla on vahva nudistikulttuuri - heidän yleiset saunatkin on molemmille sukupuolille. Saunominen kaiken kaikkiaan oli ihanaa ja 17asteinen ulkoallas viilensi tehokkaasti. Parin tunnin illallinen jälkeenpäin ja suoraan kaiken makoilun ja rentoutumisen voivuttamina melko aikaisin nukkumaan.



Lauantai. Huoneesta täytyi poistua klo 11, mutta satojen saksalaisten keskellä hotelli ei välitä siitä, kuinka kauan kaksi ihmistä muita palveluita käyttää. Edellisenä päivänä oltiin havaittu, ettei itse Agadirissa kaupunkina ole juurikaan nähtävää ja päädyttiin jatkamaan lekottelua hotellilla aina yöbussin lähtöön saakka. Jälleen saunomista, rentoilua, ruokaa ja juomaa koko maksetun rahan edestä. Saunakokemus tällä kertaa oli saksalaisvivahteinen. Saunottaja heittää tuoksuöljyistä löylyä, jonka jälkeen heiluttaa märällä pyyhkeellä kuumia aaltoja saunojien päälle. Kuumuus muuttui todella hurjaksi jopa minulle, mutta tätä helpotettiin jääpaloilla ja etukäteen syödyillä mehuisilla hedelmillä. Kiinnostava kokemus ja saksalaisturistit onnessaan. Osa saksankielentaidoistani pikkuhiljaa palautui noina kolmena päivänä. Ich kann sehr viele verstehen, aber ich nicht so gut deutsche spreche. Mutta hämmennettiin kyllä henkilökuntaakin puhumalla saksaa, ranskaa, englantia ja muutamia sanoja arabiaa. Keskenämme Clemensin kanssa suurimmaksi osaksi puhumme englantia. Marokkolaiset tarjoilijat palvelivat saksaksi, kiitoksia sanoimme arabiaksi, johon hämmentyneet lokaalit vastasivat ranskaksi. Illallisen jälkeen yöbussi Rabatiin lähti 22.30 ja hämmästyksekseni sunnuntaiaamuna herätessä yhdeksän tunnin matka ei tuntunutkaan niin pitkältä, vaikka olin luullut olleeni hereillä suurimman osan ajasta.



Sunnuntai. Pääkaupunki Rabat, +23-25c oli ihanan rauhallinen. Kukaan ei hyökännyt kimppuun myymään mitään - mukavaa vaihtelua. Käppäilyä medinassa ja kasbahssa sekä roomalaisten raunioiden (ja kissojen sekä kattohaikaroiden) katselua. Juna klo.12.12. Meknesiin, jossa tapasimme muita AUI-opiskelijoita, joiden kanssa jaettiin taksi takaisin ”kotiin”.

Chellah rauniot Rabatissa tänään aamulla

Lähdössä

Haisulin kanssa lähdemme hetken kuluttua lomalle. Vielä lähtötunnelmissa kirjoitan, koska en reiluun viikkoon pysty teitä lainkaan informoimaan. Kahden tunnin päästä bussit starttaavat ja yö vietetään viihtyisästi bussissa istuen. En ole ottanut päiväunia, koska haluan olla tarpeeksi väsynyt saadakseni unta matkalla.

Ohjelma tuleville kolmelle päivälle:
Saturday 20st
00:00: Departure
02:30: Pause in Zaida
07:00: Breakfast at Errachidia*
12:00: Arrival to Gorges Toudgha, free visit and lunch*
13:30: Departure to Ouarzazate
16:00: Pause in Kelaate Meggouna
18:00: Arrival and check-in at Hotel Kenzi Azghor
21:00: Dinner

Sunday 21st:
07:00: Breakfast buffet
08:00: Departure to Zagora
12:00: Arrival to Zagora, free visit and lunch*
13:30: Departure to Mhamid El Ghizlane
15:00: Arrival to Mhamid El Ghezlane, departure by SUV to Dunes Chegaga
16:30: Arrival to Hotel Chez le Pacha
•Tea reception
•Afternoon in the desert: soccer, volley, music, dance, camel walks and hiking.*
18:30: Sunset
21:00: Dinner

Monday 22nd:
05:45: Sunrise (for early risers)
07:00: Breakfast
08:00: Departure by SUV to Mhamid El Ghizlane
10:00: Departure to Zagora
11:30: Arrival to Zagora, free visit and lunch*
13:30: Departure to Marrakech
16:00: Pause in Ouarzazate
19:00: Check in CNSS Vacation Center Marrakech
•Free Dinner and night *

Aion niin olla early riser ja katsoa auringonnousua. Huoooh! Aika täpinässä. Tänään olenkin edelliset kuusi tuntia ollut vanhoissa kunnon "ei oo mittään tekemistä" fiiliksissä. Toivottavasti loma on antoisa ja aion todella nautiskella kuin kuvassa: edellisellä lomalla Marrakechissa syödessäni avokado-jäätelöä. Kevätaurinkoa teille Suomeen!

Plussia ja miinuksia

Mitähän sitä puuhattiin viime viikonloppuna? Yritän muistella… Perjantaina syötiin pastaa illalliseksi centre villessa Kelseyn kanssa, jolle tarjosin illallisen saatuani esseestä A:n hänen tarkistuksensa vuoksi. Lauantaina field method kurssi suuntasi Sefrouun tekemään havainnointitehtävää. Tunnin kadulla tarkkailun päätyttyä kasassa oli sekalainen joukko epämääräisiä suomi-englanti muistiinpanoja rakennuksen kunnosta, kaupassa myytävistä tuotteista ja kadulla olevien roskien määrästä. Sefrousta sain ostettua myös valkoisen t-paidan ensi viikon lomaa varten, jottei tarvitse koko aikaa kulkea helteellä mustissa. Illalla mentiin Aguelmanin kautta bileisiin, jälleen pormestarin taloon. Tällä kertaa bileet olivat edellisiä rauhallisemmat ja jatkettiin vielä klubille. Kolme tunnin yöunien jälkeen nousin skarppina kohti sunnuntain kenttäretkeä. Political anthropoly kurssi vietti noin neljän tunnin opastetun kierroksen Volubiliksessä tehden muistiinpanoja in class-esseetä varten, joka kirjoitettiin tänään. Oli kyllä kiinnostavaa kuulla raunioista ja rakennusten mahdollisista historiallisista merkityksistä ja nähdä Volubilis kunnolla, etenkin kun edellinen pikapyrähdys oli herättänyt mielenkiinnon. Aurinko paistoi kuumasti sunnuntaina, joten naamahan siinä kärähti. Onneksi ei kovin pahasti, mutta kieltämättä tässä nyt sointuu naama hiustenväriin melko onnistuneesti. Ensi viikkoa varten täytyy hommata aurinkorasvaa.

Tässä mie observing in the Sefrou's madinah

Viikonlopun vapaat hetket kirjoitin Sefrou esseetä ja piirsin karttaa havainnointialueestani. Olen kuulemma edellä muita opiskelijoita, kun olen valmistellut jo kysymykset seuraavaa haastatteluharjoitusta varten. Toivottavasti tämän ennakoinnin ja hyvän opiskelijan maineen ansiosta voin skippailla muutamia tunteja. Suunnitteilla on nimittäin jo seuraava retki aavikolle heti spring breakin jälkeen. Sain tänään islamilaisen taiteen opettajalta lainaksi suomenkielisen koraanin, jonka ajattelin lukaista tässä kohtapuoliin. En kuitenkaan viitsi ottaa sitä mukaan reissuun ettei häviä. Toivon löytäväni turistihelvetti Agadirista suomalaisen sanomalehden ensi viikolla. En malta odottaa! Ensi viikon to-la Clemensin kanssa täällä saksalaisten turistien keskellä. Sitä ennen kuitenkin South trip: retki aavikolle (lähtö tämän viikon pe), jälleen ihana Marrakech, vaellusta (toivottavasti tällä kertaa) High Atlaksella ja ja… saa nähdä.

Volubilis auringossa viime sunnuntaina



Tänään olen ollut pahalla päällä, jonka vuoksi Marokon, tai enemmänkin täällä olon, plus- miinus-listaus.

- ruoka kampuksella
- vuoristosää: viiltävä tuuli, sade, arvaamattomat yllätykset
- yksityisyyden puute
- yksin liikkumisen riskit
- pahanmakuinen suklaa (tosin vain yksi havainto)
- hyvän lukupaikan löytämisen mahdottomuus
- ikävä omaan sänkyyn, kainaloon, kissoja ja kotia
- tuoreet kasvikset ja tuore ruoka, jotka siis uupuvat
- aina vain patonkia tai ranskalaisia
- kloorivesi
- puhelimessa karjuva kämppis
- paikallisten (ja välillä kaikkien) välinpitämätön asenne opiskeluun, työntekoon, ruokaan (jota ne haaskaa), ympäristöön, tasa-arvoon… senkin hemmotellut kakarat!
- väillä ymmärtämisvaikeuksista johtuvat opiskeluahdistukset
- julkisen liikenteen ja liikenneturvallisuuden puute
- äänieristeiden puute (herään joka aamu viereisen huoneen herätyskelloon tuntia ennen omaa herätystä)

+ harvat (tarkasti valitsemani) hyvät ystävät (Yuri, Clemens, Kelsey, Rachid, Wissam)
+ kiinnostavat kurssit
+ uima-allas ja step-aerobic
+ matkustaminen ja ihmettely
+ ruokakokemukset kampuksen ulkopuolella
+ Aguelman
+ halvat hinnat
+ aurinko (silloin kun sen kohtaa)
+ yllätyspostit
+ Women and Identity Group
+ kissat kaikkialla (kuuluu puoliksi miinuksiin kun tekisi mieli pelastaa ne kaikki)
+ ranskan opiskelu (ei tunnu plussalta joka päivä)
+ selviytyminen englannilla ja kielitaidon paraneminen
+ rennon asenteen omaksuminen
+ uusien asioiden oppiminen ja maailmankuvan avartuminen (huh, kuulostipa hienolta)

Ensimmäinen arvosana ja etana!

Viime perjantaina ja lauantaina söin illallista Rachidin ja Kelseyn kanssa. Aion pyytää Kelsey huomennakin, josko pääsisin taas kokemaan jonkin uuden ruokapaikan Ifranessa. Lauantaina lähdettiin ihan seuraavalle kylälle syömään legendaarista kanaa ja mausteriisiä. Ruoka Azroussa oli kyllä taksimatkan arvoista, vaikka monet (mukaanlukien taksikuski) kummastelivatkin, että menette sitten naapurikaupunkiin parikymmentä kilometriä kanan takia. Samalla reissulla tuli maisteltua myös elämäni ensimmäinen etana. Söin niitä itseasiassa kaksi. Maku muistuttaa hieman sientä, muttei ole lainkaan voimakas - päinvastoin melko mauton - ja on melkoisen pureskeltavaa. Escargot-keiton liemi sen sijaan oli oikeastikin hyvää, suolaista ja kuumaa. Olin luvannut itselleni (ja Clemensille) että jonain päivänä uskallan kokeilla etanaa. Salama-Saavalaisen logiikalla yllätysetanat, samoin kuin yllätys viisaudenhampaan poistot, eivät pelota niin paljoa etukäteen. Ja niinhän se oli.

Tiistaina sain ensimmäisen esseeni arvosanan, jota jännitin etenkin professorin kerrottua tunnin alussa, että suurin osa esseistä on surkeita ja tarjolla olisi arvosanaa korottavia tehtäviä. Kuitenkin ekasta essesstä repäisin yllätyksekseni parhaan eli A:n. Sisältö oli kyllä ihan huttua, eikä ollenkaan minun tasoistani, joten oletan, ettei taso täällä ole kovin korkea. Lisäksi Kelseyn kielioppitarkastus auttoi siihen, ettei kieli ollut ihan karmaisevinta. Tällä viikolla ollut islamilaisen taiteen koe oli yllättävän helppo, samoin ranskan koe. Huomenna vielä ranskan suullinen koe, joka onkin vaikeampi, sillä puhutusta ranskasta en ymmärrä mitään. Ranskan tuutoroinnista, jota saan tästä lähtien joka keskiviikko, huolimatta ymmärrysvaikeudet ovat melkoiset. Mutta koska arvosanojen saanti olikin noin helppoa, ei minun tarvitse opiskella täällä ihan niin paljoa kuin tähän saakka. Tosin paljon muuta tekemistä täällä ei kyllä viikolla ole.

Olen unohtanut kirjoittaa minussa tapahtuneesta muutoksesta. Jopa Yuri ja Clemens ovat huomanneet, että olen muuttunut tässä lyhyessä ajassa täällä. Selviän ilman tarkkoja aikatauluja ja rennolla asenteella odotellen vain mitä tuleman pitää. En olisi koskaan uskonut organisoivan luonteeni voivan rentoutua näin paljon. Mutta luultavasti se on vain itsesuojeluvaistoa. Yksinkertaisesti täällä ei voi elää tiukalla aikatululla tai suunnitelmilla, koska mikään ei tapahtu ajoissa eikä mikään kulkupeli tai ihminenkään ole sataprosenttisen luotettava. Aina on osattava varautua ja tehdä plan B, C ja D tilanteen mukaan. Toistaiseksi rentoilu tuntuu hyvältä ja toivon, että osan tästä huolettomuudesta voisin tuoda mukanani kotiin.

Enää yhdeksän viikkoa jäljellä. Aika kuluu kyllä siivillä, vaikka samaan aikaan olen potenut kyllästymistä täällä kampuksella. Eilen katselin jo paluulentoja kotiin ja mietin hammaslääkäriä sekä valmistumista.

Kouluelämää

Kampuksella vietettävän viikonlopun kunniaksi yliopistoaiheinen postaus. Tämä viikko on mennyt uskomatonta vauhtia. Poikkeuksellisesti eilen ja tänään on hiukan paistanut aurinkokin, mutta alkuviikko oli jälleen karmaisevaa myrskyämistä. Onneksi edellisen viikonlopun aurinkoiset päivät olivat yhä vahvasti mielessä eikä keli harmittanut ihan niin paljoa. Peruspäiväni täällä etenee niin, että herään ma, ke ja pe 08.15 ja suuntaan aamiaisen kautta päivän ainoalle (ranskan)tunnille. Tiistaisin ja torstaisin herätys on tuntia aiemmin jolloin aamu alkaa poliittisella antropologialla ja jatkuu heti suoraan islamilaisella taiteella aina klo 11 saakka. Iltapäivällä on vielä kenttätyökurssi, joka on tähän saakka ollut ajoittain suuri pettymys. Tällä hetkellä käsitellään kolmatta viikkoa satelliitteja, karttoja ja tehdään ryhmätyönä GPS-tehtävää. Olen ollut kuolla tylsyyteen parilla luennolla, koska en ymmärrä yhtään mitään. GPS-tehtävässäkin pojat ovat olleet aktiivisimpia eikä tehtävän tarkoitus, eli epäilemättä GPS-laitteen käytön harjoittelu ole kyllä osunut minun kohdalleni. Mutta jatkossa onneksi pitäisi olla kiinnostavampaa. Ensi lauantaina mapping tehtävän kohteena on Sefrou, jossa kartan piirtämisen lisäksi täytyy havainnoida kaikkea aina hajuista ja fiiliksistä lähtien ja kirjoittaa essee. Myöhemmin luvassa on haastattelua ja kolmen päivän kenttätyö aavikkokaupungissa.

Ranskatuntipäivinä, jolloin on enemmän vapaata, käyn uimassa päivällä ja teen läksyjä. Läksyiksi näitä yliopiston lukemisia täytyy kyllä kutsua. Aina opiskelu ei tunnu kovinkaan akateemiselta vaan enemmänkin lukiotasolta. Torstaisin käyn step-aerobicissä, jota vetää amerikkalainen duracell-pupu ”hey, you can do it, it’s easy!!” This is too easy!” Lounasta täällä syödään klo 11-14, minä yleensä yhdeltä. Yurin kanssa on naurettu, että meillä on viikolla aina ramadan, koska ei haluta maksaa ei niin hyvästä kampusruuasta syömme vain halpoja keittoja lounaalla ja illallisella, joka on tarjolla noin 19-21. Viikonloppuisin voi sitten herkutella. Välillä tosin on pohdittu, että kuinkahan pahoista vitamiinin ym. puutteista kärsitään yksipuolisen ruokavalion johdosta. Toisaalta keitot on järjestään linssi- ja papukeittoja ja syön jogurttia joka aterialla, joten ehkä en ihan heti kuole.

Liityin pari viikkoa sitten alkaneeseen Women and Identity keskusteluryhmään, joka kokoontuu maanantaisin. Ryhmää vetää todella mukava amerikkalainen nainen, joka on myös yliopiston counsellor eli jonkinasteinen kuraattori. Koko lukukaudeksi ryhmään sitoutuneita naisia on yhteensä noin kymmenen, minun lisäkseni muut ovat marokkolaisia. Uskon, että ryhmä tulee olemaan yksi parhaista täältä saatavista kokemuksistani, sillä jo tähänastisen tapaamiset ovat olleet onnistuneita ja innostavia. Ensi viikon kansainvälistä naistenpäivää ja naisten maaliskuuta on pohdittu yhdessä ja suunniteltu kantaaottavien julisteiden levitystä. Keskustelut mm. feminismistä noudattelevat samaa kaavaa kuin Suomessakin (osa on avoimen feministejä, osa ei halua sanoa ko. sanaa ääneen ja osa kieltää olevansa feministejä), mutta myös muutamia hyvin kiinnostavia mielipiteitä siitä, että Marokossa ei olisi lainkaan sukupuolten eriarvoisuutta, on tullut esille.

Ensimmäinen kahdeksansivuinen essee on palautettu kunniakkaasti, tai niin ainakin kuvittelen. Kelsey auttoi korjaamaan kielioppia kirjoittamiseni jälkeen, mihin tuhlautuikin yli kolme tuntia aikaa. Tekstin korjaaminen kesti reilun tunnin. Kaikki tämä tehtiin samana päivänä kun esseen deadline oli. Joten jatkossa varaan yhden kokonaisen päivän ennen palautusta korjaamiseen. Vaikka nyt jo opin paljon virheistäni, joita toistan tekstissä. Toisaalta Kelsey onneksi kertoi, että marokkolaisten englanninkielinen teksti on vielä kauheampaa. Ensi viikolla ranskan ja islamilaisen taiteen mid-term kokeet, joiden vuoksi päätimme pysytellä kampuksella tämän viikonlopun.

Keskiviikkona yliopistolla esiintyi marokkolainen teatteri. Mitään en tietenkään kielestä ymmärtänyt, mutta sen verran selvisi, että kyseessä oli klassinen komedia. Epäselviä tilanteita ja väärinkäsityksiä, puolialaston mies ja hassuja pukuja. Niistähän se Paukkajan kesäteatterikin ammentaa. Toinen show nähtiinkin sitten eilen kun ilmoittautuminen Explorers clubin South tripille alkoi klo 19. Ahtaissa rappusissa jonotti noin sata opiskelijaa tuuppien toisiaan. Itse seisoin jonossa puolitoistatuntia ja kaikeksi onneksi pääsin mukaan retkellä, koska vaihtareille säästellään erityisoikeuspaikkoja. Vaikka olin ajoissa, muut jonossa olijat olivat olleet vielä aikaisemmin paikalla ja minun kohdallani olleet marokkolaiset joutuvat vain jonotuslistalle.

Tiistaina sain mahtavan paketin Abloyn ennustajalääkäreiltä, joka sisälsi ikävänkarkoituslääkkeitä suunnattuna juuri minulle. Melkein puolet suklaista on jo tuhottu, sillä tämä viikko esseineen ja kiireisine päivineen oli kieltämättä melko kauhea. Yllätyspostin saaminen on kyllä parhautta! Toinen parhaus on äidin ja isän kyläily huhtikuun alussa. Täytyy shoppailla ennen sitä, jotta saan lähetettyä ainakin puolet Marokon maallisesta omaisuudestani kotiin.

Paras nukkumapaikka Essaouirssa
He odottavat lihamestarin antimia Marrakechissa. Ja saivatkin palansa kuvan ottamisen jälkeen.

Ihana loma takana

Viiden päivän lomalla ehtii paljon. Istua junassa seitsemän ja puoli tuntia luvatun kuuden ja puolen tunnin sijaan. Löytää ihanan miellyttävä riad ja ahmia päivän ensimmäinen lämmin ruoka täydessä hiljaisuudessa. Seikkailla Marrakechin sydämessä ja ihastella kaikkea, erityisesti lamppuja. Pällistellä Djelmaa el Fnalla niin yöaikaan kuin päivällä, jolloin tapaa myös apinoita ja käärmeitä. Seikkailla lisää medinan kaduilla, katsella moskeijaa, jonka mukaan AUI:n moskeija on rakennettu ja vierailla vanhassa royal palacessa. Ostaa lampunvarjostin tinkimisen jälkeen, syödä katkarapua hyvillä mielin ja hämmästellä lisää. Kahdessa päivässä ehtii kuvitella, että Marrakech on Marokon paras kaupunki. Tähän saakka se on ollut Fez, mutta mieli muuttui sillä kaikesta pelottelusta huolimatta Marrakech oli hyvin rento ja miellyttävä paikka eikä yhtään niin aggressiivinen ja hyökkäävä kuin etukäteen pelkäsimme.

Kuvissa: Marrakech ”the red city”, Djelmaa el Fna yöllä, jolloin paikalle rakennetaan yöaikaan toimivat toriravintolat ja tarjolla on kaikenlaista ruokaa.










Ihana chillax and we’ll see attitude jatkui eikä huolta huomisesta. High Atlakselle vaeltamaan lähtö osoittautuikin odotettua kalliimmaksi ja päätimme sen sijaan lähteä länteen. Perjantaiaamuna bussilla Essaouiraan (lausutaan Ssaweera), jossa kahdessa päivässä ehtii rentoutua ja levähtää kiireisen Marrakechin jälkeen. Ehtii myös päättää, että itseasiassa Essaouira on Marokon paras kaupunki. Hotellihuone avec vue sur la mer (merinäköalalla), kissoja ja kalaa, raikasta meri-ilmaa ja rannalla myös kameleita. Mahtava yli kahden tunnin illallinen kera kaiken - aina viinistä, alkupaloista jälkiruokaan. Huomionarvoista on se, että söin useita oliiveja, hyvällä ruokahalulla! Mahtava lounas kasvisravintolassa (kuva), pientä sadetta ja siestaa. Kävelyä, jäätelöä ja nautiskelua sekä toinen mahtava pitkä yli kahden tunnin illallinen. (Kolmas kuva Clemens (vas.) ja Yuri (oik.))







Sunnuntai kuluikin sitten bussissa, junassa ja taksissa takaisin Ifraneen, mutta rentous on yhä tallella. Sama reitti suunnitteilla toukokuulle, sillä olipa ihanaa! Nyt kirjoitan esseetä ja treenaan ranskaa, jota onneksi yksityistuutorini Clemens ja Yuri harjoittivat kanssani koko loman. Kahden viikon päästä on jo spring break, jolloin retkeillään sitten vihdoin High Atlakselle ja suunnitteilla myös turisteilua kera suomalaisten ja saksalaisten turistien Agadirissä all-included hotellissa. Tuleva viikonloppu on vielä auki. Katselin säätiedotteita ja näyttää siltä, että koko Marokossa sataa. Jää siis nähtäväksi.