Lähtöön on tasan kolme viikkoa. Olen pari viime viikkoa yrittänyt orientoitua, ensinnäkin siihen, että lähden taas moneksi kuukaudeksi pois kotoa, ja toisekseen siihen, että lähden tuhansien kilometrien päähän, täysin tuntemattomaan kulttuuriin. Hienot suunnitelmani lukea koko syksy Marokosta, islamista ja erityisesti naisten asemasta siellä ovat jääneet lähes toteutumatta. Aina välillä olen googlaillut mitä maasta yleisesti sanotaan ja tutkaillut Al Akhawayn yliopiston sivuja. Samaan aikaan olen odotellut minulle luvattua paikallisen vaihto-ohjelmakoordinaattorin yhteydenottoa, joka viimein saapui aatonaattona. Sähköpostin sai yhteensä 55 vastaanottajaa (itselleni viesti tuli molempiin ilmoittamiini osoitteisiin), joten päättelisin, että vaihtareita kevääksi on saapumassa joko 55 tai puolet siitä.
Joulua edeltävällä viikolla kävin kuitenkin kirjastossa ja koska gradunkaan kanssa ei enää tarvitse taistella, eikä mihinkään tenttiin lukea, oli vihdoin aikaa perehtyä marokkolaiseen teemakirjallisuuteen – edes pikaisesti. Kirjaston ”marokko” hakusanalla mukaan tarttui muun muassa Ghillie Basan Marokkolainen keittiö, joka antaa hyvää osviittaa tulevista ruokakokemuksista. Erityisen paljon tämän kirjan, ja monen muun lähteen, mukaan tarjolla on erityisen usein lammasta (muodossa ”tagine”, eli pataa/muhennosta erityisessä tagine-nimisessä kartionmuotoisessa saviastiassa valmistettuna) ja kuskusia. Lämmintä ruokaa edeltää kylmät alkupalat eli meze-pöytä, joka kammotuksekseni sisältää usein oliiveja. Ruokavammaisuuteni: lampaan (jota lapsena lammasperheessä syötiin turhankin usein) ja oliivien (joiden makua en kestä) kohtaaminen voi siis olla hankalaa tulevan kevään aikana, mutta muutoin ruokamaailma Marokossa vaikuttaa oikein lupaavalta. Marokkolaisesta ruuasta kirjoittaa myös Anthony Bourdain kirjassaan Kobraa lautasella. Täydellistä ateriaa etsimässä. jonka bongasin sattumalta keittokirjahyllystä ja lainasin Samulle. Myös Anthony nautiskelee Marokossa nimenomaan lampaasta.
Muista lainaamiani kirjaston teoksia olivat: TimeOutin matkopas Marrakech & the best of Morocco, josta päällimmäisenä pikaisen junalukemisen jälkeen jäivät kuvituksessa esiintyneet kissat. Kolme kissaa ohuen matkaoppaan sivuilla on meikäläiselle, hullulle kissanaiselle, lupaavaa. Tosin täytyy kyllä yrittää paikan päällä muistaa, ettei jokaisen nelijalkaisen ystävän kanssa tarvitse tutustua lähemmin, vaikka rokotukset ovatkin kunnossa. Muutoin vuonna 2003 painettu kirja oli kyllä lähinnä kalliiden hotellien, ravintolojen ja kauppojen mainostusta, mutta kuvat ja muutamat matkustusvinkit herättivät lähtömieltä oikein onnistuneesti. Lisäksi joululomalla lukaisin ensin 1877 syntyneen seikkailijanaisen, Isabelle Ebehardtin, Islamin siimeksessä matkakertomuksen Marokon ja Algerian seuduilta. Mieheksi pukeutunut nuori ja rohkea nainen ylitti melkoisia rajoja, niin sosiaalisia kuin fyysisiäkin matkustaessaan ja päästessään salaisen identiteettinsä ansiosta naisilta kiellettyihin paikkoihin. Nuorena kuollut seikkalijatar jäi kyllä mieleeni ja hänen vaiheistaan olisi lukenut mielellään enemmänkin. Niin tässä, kuin jokaisessa Marokosta lukemassani kirjassa mainitaan sukupuolten välinen epätasa-arvo (tai sellaisena se minulle näyttäytyy, vaikka onkin heidän kulttuuriaan) sekä marokkolaisten huumausaineet.
Mielestäni Ebenhardtia ansiokkammin Marokkoa, erityisesti marokkolaista kaupunkielämää, kuvaa kuitenkin Aino Kallas 1930-luvun matkakertomuksessaan Marokon lumoissa. Tämän teoksen lukaisin vauhdilla, koska Kallaksen kerronta vei mukanaan täydellisesti. Aino Kallas muun muassa kirjoittaa, että Marrakechin ”Vainajien torilta”, Jemaa El Fnalta saa mitä tahansa mitä ihminen tarvitsee. Mikäli 1930-luvulla tilanne on ollut tuo, en huoli enää niin paljon pakkaamisesta. Muutenkin olen kyllä päättänyt, että lähtiessä tavaraa lähtee mukaan mahdollisimman niukasti. Vaatteissa aion ottaa kahden kappaleen periaatteen. Vain kahdet kaikkia (paitsi alusvaatteita ja sukkia).
Vielä keskeneräisinä ovat Fatima Mernissin Unelma vapaudesta. Lapsuuteni haaremissa. sekä Tahar Ben Jelloun Mitä on islman? Joululahjaksi posti toi työharjoittelupaikkani läksiäislahjan arabia-englanti sanakirjan ja aattona veljeltä sain kovasti toivomani Lonely Planetin Marokko-oppaan. Nämä ovat toistaiseksi vielä selailun tasolla, mutta täytyy nyt tulevina päivinä skarpata toden teolla.
Virallinen lähtöpäivä on siis 18.1., jolloin ensin täräytän Tampereelta Milanon Bergamoniin, josta seuraavana aamuna sitten Marokon Feziin, josta minut toivottavasti noudetaan Ifraneen, joka on siis asuinkaupunkini seuraavat neljä kuukautta. Saapumispäivästä tosin ei ole Marokon päässä oltu vielä kovinkaan kiinnostuneita, sen sijaan kursseille täytyy ilmoittautua netissä 11. päivään mennessä. Ymmärtääkseni kursseja voi kuitenkin vielä viilailla ja vaihdella muutaman päivän ajan paikan päällä.
Tehtävälistalla kurssi-ilmoittautumisten ja Marokkoon yhteydenoton lisäksi on vielä:
- Pakkaussuunnitelma ja sen toteutus
- Matka-apteekin hankinta
- AB-hepatiittirokotuksen kakkospiikki ja rokotustodistuksen hankinta
- Alaviisaudenhampaiden poistoleikkaukset 4. ja 11. päivä
- Ylimääräisten passikuvien hankinta
- Asiakirjojen kopiointi (kotiin Samulle jemmaan ja itselle kakkoskopiot mukaan)
- Lentojen online-check in ja jonkun backup-suunnitelman laatiminen mikäli Ryanair pettää
- Pankkiasioiden hoito 5.1.
Pelkään koko ajan että olen unohtanut jotain. Joulunpyhinä harjoiteltiin porukoilla käyttämään Skypeä ja tehtiin tietokoneeni varmuuskopiot matkaan mukaan.
Suuntaan siis tänne:
Ifrane
Al Akhaway University
