Uskomaton Fez

Fezissä oli ihan mahtavaa! Erityisesti sen jälkeen kun pelosta pääsi eroon ja uskalsi vaan mennä flown mukana. Lähdettiin kuuden hengen porukalla perjantaina puoli neljältä kampukselta. Mukana olivat lisäkseni siis Yuri ja Clemens sekä amerikkalaiset Eric, James ja Jane (joka on kylläkin sukujaan kiinasta). Ensimmäinen hämmennys oli grand taxin hankkiminen. Marokossa on siis kahdenlaisia takseja. Kaupungin sisällä liikkuvia ”petit taxeja” ja pidempiä matkoja kuljettavia ”grand taxeja”. Petit taxit ovat täällä Ifranessa vihreä-valkoisia ja ne ihan erottaa takseiksi. Taksiasemalle päästyämme ihmettelimme että miltähän ne grand taxit sitten näyttävät. Tiedossamme oli fakta, että grand taxi ottaa aina kuusi matkustajaa eikä juuri aja pienemmällä lastilla. Luonnollisesti siis sitä odottaisi taxin olevan joku pikkuinen pakettiauto tai vastaava tila-auto, jossa jokaiselle matkustajalle on oma istuin. Yllätys olikin suuri, kun paikalla olevat kulahtaneet, tavalliset henkilöauto-mersut osoittautuvatkin grand taxeiksi. Neljä istuu takana, kaksi edessä ja kuljettajalla sentään on oma istuin ihan itselleen. Jakauduttiin kolmen ryhmiin, sillä Yuri oli jo onnistunut selvittämään taxin, jossa oli kolme paikkaa. Minä, James ja Clemens jäimme pohdiskelemaan tilanteita ja onneksi kohtasimme AUI:ssa opiskelevan Brahimin, joka oli myös menossa Feziin. Hänen avullaan saimme taxin ja takapenkillä istuessamme saimme selvitettyä myös faktoja Fezistä. Brahimin yhteystiedot otettiin ylös, sillä minä olin tietysti reippaana tyttönä saman tien pyytänyt häntä näyttämään meille kaupunkia.

Yuri oli toisessa taksissaan tavannut myös alun perin aavikolta kotoisin olevan berbeerikundin, Mouneerin (?), joka saman tien tarjoutui näyttämään meille edullisen berbeerinaisen riadin (eli kodinomaisen majatalon) medinassa. Riad olikin ihan todella keskeisellä paikalla ja maksoimme yöstä vain 45 dh, eli nelisen euroa. Hintaansa nähden ei paljon valittamista edes kylmyydestä tai ainoastaan yhdestä vessasta. Vesi tuli sentään sisään ja vessanpönttökin löytyi. Illalla medina on vähän turhan hurja paikka. Erityisesti perjantain lepopäivänä tyhjät sokkeloiset ja pimeät kujat pelottivat, mutta onneksi olimme isolla porukalla liikkeellä. Kissoja medinassa (ja Marokossa) on joka paikassa. Yllättävän hyvinvoivilta kohtaamani kissat myös näyttivät, sillä ruokaa sokkeloista kyllä löytyy. Ne pyörivät pöytien alla ravintoloissa ja syövät mitä löytävät. Bussiasemassa oli parin viikon ikäisiä pentuja leikkimässä ja se kyllä hiukan ahdisti mieltä ja teki mieli ottaa yksi kassiin mukaan. Ja tänään tajusin myös, että tämän oman Ifranen, siistiin ja sliipatun epätyypillisen marokkolaisen kaupungin kissat näyttävät paremmilta.

Lähdettiin lauantaina aamusta liikkeelle todella aikaisin, 7.30am. Suunnattiin labyrintissä kohti väritynnyreitä (tanneries), jossa värjätään nahkoja. Pojat päätyivätkin tinkimisten jälkeen ostamaan nahkakaupasta, jonka terassilta katselimme ja kuvasimme tynnyreitä, nahkatakit. Aamupäivä ihmeteltiin medinassa, syötiin erilaisin lihoin täytettyjä leipiä jotka valmistettiin silmien edessä ja eksyiltiin labyrintin sokkeloissa. Itse päätin, etten tällä kerralla vielä osta mitään vaan katselen vain mitä kaupunki tarjoaa. Tennareita kyllä vähän kokeilin, muttei löytynyt sopivaan hintaan. Yritän ensi viikonloppuna Meknesistä. Tänään kirjoitin kyllä jo pitkän listan mitä jossain vaiheessa aion hankkia. Toivon myös oppivani tulevilla viikoilla ranskan tunnilla numerot, jotta kaupankäynti ja tinkaaminen helpottuisi. Nyt tarvitsen jonkun apua koko ajan. Iltapäivällä tavattiin Brahim, joka näytti vähän uutta kaupunkia ja puoli kahdeksalta lähdettiin bussilla Ifraneen. Bussiliput pitää täällä ostaa mielellään puoli päivää etuajassa, sillä nytkin bussi oli ihan täynnä. Varsinaisesti Ifraneen ei kulje busseja, vaan Rabatiin menevä pitkän linjan vuoro ajaa vain Ifranen läpi. Kaikenlaisia sattumuksia tapahtui, mutta ihmeeksemme vain hyviä ja kaikki koko ajan järjestyi parhain päin. Yksi hulluimmista jutuista oli törmääminen eteläsaksalaiseen taidemaalarinaiseen, joka kutsui meidät kotinsa parvekkeelle kuvaamaan medinaa ylhäältä kun etsimme kuvauspaikkaa. Kaikki sujui ihan loistavan hyvin ja nyt mieli on hilpeä.












Tänään aamulla käytiin vielä lähes samalla porukalla Ifranen sunnuntaitorilla, josta saa ihan kaikkea. Ostin terveellisiksi välipaloiksi 5 dirhamilla (vajaalla 50snt) kilon mandariineja ja 8 dirhamilla kilon banaaneja. Nyt tiedän miten säästää rahaa ruokailussa. Lounaaksi vedettiin Ifranen Marchélla taas täytetyt leivät, jotka olivatkin oikeastaan paremmat kuin Fezissä. Saatoin löytää lempiruokapaikkani. Alla olevat kuvat tältä päivältä.

Viikko takana

Opinnot alkaa sujua. Mutta olenkin kyllä tehnyt paljon töitä niiden eteen. Onneksi aikatauluni on aika löysä ja ehdin opiskella päivälläkin. Muokkasin muuten kommentointiosuutta, joten nyt kaikkien teidän (myös ei google-tilin omistajien) pitäisi voida kommentoida. Kampuksella on myös aktiivinen web-kamera, josta voitten vaikkapa tarkkailla paillisia nopeita säänvaihteluita: http://www.aui.ma/webcam.htm

Toissailtana täällä oli esiintymässä suosittu kansanmusiikkiyhtye Orchestre Fréres Sefiani, joka soitti useamman tunnin erityisesti häissä kuunneltavaa musiikkia. Olo oli kuin rockkonsertissa, kun kaikki ympärillä olevat lauloivat mukana, tanssivat villisti ja vihelsivät. Menoa jatkui kuulema puoleenyöhön, mutta me liukenimme aikaisemmin. Kaikissa opiskelijatapahtumissa (kuten tämän iltaisessakin club fair -tapahtumassa) soitetaan uskomattoman kovaa musiikkia. Siitä en ole kauhean innostunut. Lisäksi täällä kampuksella opiskelijaelämä tapahtuu aina iltaisin/öisin. Opiskelijat ottavat päiväunia, jotta jaksavat tanssia, laulaa karaokea jne. (Huom. selvinpäin). Minullehan nämä myöhään valvomiset ei tietenkään sovi, mutta olen sentään jaksanut valvoa melkein joka ilta yhteentoista, ja joskus myöhempäänkin etten vaikuttaisi kämppiksen mielestä ihan nynneröltä. Miltä toki varmasti jo nyt vaikutan, kun suhtaudun turhan epäilevästi paikallisen baarin torstai-illan "ilmaista shampanjaa naisille" meininkiin enkä ole ainakaan toistaiseksi halunnut lähteä. Kämppis on ihan ok, mutta en kyllä usko ystävystyväni hänen kanssaan kohteliaisuuksia enempää.

Eilen meille esiteltiin paikallista opiskelijoiden huvitoimikuntaa, jotka järjestävät retkiä, pyörittävät kerhoja ja tekevät sanomalehteä. Tänään klubit sitten mainostivat toimintaansa (samalla tavalla kuin meidän yliopiston järjestöpäivässä. Kerhot olivat vain hyvin viihdepainotteisia poliittisuuden tai ainejärjestöisyyden sijaan). Itse ilmoittauduin Explorers clubiin, joka tekee retkiä ja vaelluksia sekä Horse Riding Clubiin, jossa tarjotaan eri tason ratsastajille retkiä lähes viikoittain. Lisäksi menen ainakin kuuntelemaan Hand in hand -hyväntekeväisyys toimintaa, joka pääasiassa auttaa lähiseudun lapsia, mutta myös köyhiä. Osa porukasta tekee tätä aktiviteettia selvästi vain CV-merkintöjä kerätäkseen, mutta kyllä ihan aidosti kiinnostuneitakin tuntuu olevan. Mietin vielä vähän tähtitiede klubia, joka kuulema käy jossain hienolla tähtitornilla.
Eilen päästiin myös moskeijakierrokselle, joka on siis hyvin harvinaista ei-muslimeille. Moskeija oli valoisa ja tyhjä. Imaani kertoi perusjutut ja vastaili kysymyksiin.

Huomenna iltapäivällä lähdetään Feziin. Säädettiin kyllä pitkään japanilaisen Yurin ja saksalaisen Clemensin kanssa mitä tehdään. Tänään päätettiin, että lähdemme yhdessä yhden jenkin kanssa, jonka kämppäkaveri lähtee näyttämään paikkoja ja hommaa hotellin. Sitten siellä katsotaan tullaanko jo lauantaina takaisin ja mitä tehdään sekä kenen kanssa hengaillaan. Myös kaksi muuta vaihtariporukkaa suuntaa Feziin, pari ryhmää Meknesiin ja osa Rabatiin. Ihan hirveän suuria intohimoja mulla ei ole matkustaa isolla porukalla, koska se on aina niin hirveää säätöä. Yurin kanssa pyydettiin Clemensiä meidän miesseuraksemme, koska koimme olevamme turhan pieniä lähtemään kahdestaan. Varmaan tämä eka reissu nyt näyttää kuinka tulevaisuudessa olisi hyvä matkustaa. Yritän kyllä pyrkiytyä itse pysymään tässä laadukkaassa japani-saksa-suomi-seurassa.

Ahdistavat opinnot

Tänään aamulla oli poliittista antropologiaa. Dr. Shoup ei tällä viikolla ole vielä paikalla joten Dr. Ross tuurasi häntä ja esitteli vain kurssin aikataulun. Aikataulu on tiukka ja työläs. Neljä kahdeksan sivun esseetä kurssilla käsiteltävistä vähemmistöistä ja yksi lyhyempi essee kurssilla tehtävästä retkestä. Huh. Täytyy nyt vielä selvittää mikä on näiden ”paper”, koska eripituinen se on kuin meillä. Seuraava kurssi, islamilainen taide, alkoikin tunnin myöhässä ja tunnilla ehdittiin käydä vain tuleva ohjelma läpi. Kenttätyökurssilla Dr. Shoupia taas tuurattiin, mutta tällä kertaa joku marokkolainen opettaja. Sillä kurssilla tehdään yhteensä seitsemän palautettavaa tehtävää ja kokeillaan tutkimus- ja tiedonkeruumetodeja myös kahdesti kentällä. Kurssit vaikuttavat todella työläiltä. Jokaiselle luennolle täytyy valmistautua lukemalla kurssikirjallisuutta, josta sitten keskustellaan. Onneksi antropologian kursseilla ei sentään ole väli- eikä loppukokeita vaan tehtävät riittävät. Niissä saatan jopa pärjätä kun saa rauhassa tehdä. Sen sijaan islamilaisesta taiteesta koetilanteessa kirjoittaminen voi olla haastavampaa.

Mutta aika ulapalla ja epätoivoisena olen tänään ollut. Kai se tästä lähtee sujumaan, mutta kielen kanssa kyllä takkuaa. Monet marokkolaiset, niin opettajat kuin opiskelijatkin puhuvat niin sekavaa ja epäselvää englantia etten oikein saa selvää. Natiivipuhujat puhuvat puolestaan turhan nopeasti. Kaikilla kursseilla arvosanasta suuri osa muodostuu aktiivisesta osallistumisesta ja keskustelusta. Mutta mites siinä keskustelet kun et ymmärrä edes puheenaihetta tai kysymystä. Olen tänään sanonutkin kaikille, että tämä lukukausi tulee olemaan koko opiskeluaikani haastavin ja työläin.


Kulkureittien laatoitusta
Räntäsää ei oikein nappaa. Vaikka tulee lunta, niin täytyy koko ajan kävellä sateenvarjon kanssa. Myös kallon täällä voi saada helposti halki tai nilkan poikki, sillä kaikki lattiat on liukkoista laatoista ja myös ulkona kulkureitit. Sisällä lattioita pestään koko ajan, joten ovat vaarallisen liukkaat. Ulkona lumisohjo liukastuttaa. Täytyy siis koko ajan kävellä niska jäykkänä. Lisäksi lämmittämisestä huoneilma kuivuu jota myöten myös limakalvot. Ilmeisesti myös vuoristoilma vaikuttaa. Tämä aamu alkoikin vanhalla kunnon nenäverenvuodolla. Tiukkoja tilanteita varten nenätöpperöitä on nyt taskut täynnä. Nyt ei siis oikein nappaa koko Marokko, mutta jospa se tästä viimeistään viikonloppuna jos pääsisi käymään jossain kauempana kylillä, Fezissä tai Meknesissä.

Lunta ja flunssaa

Lumi on kyllä räntää eikä mitään oikeaa lunta. Sen vuoksi olenkin ilmeisesti vähän kipeänä, mitä muut jaksavat hämmästellä. Eihän suomalainen voi sairastua flunssaan kun tulee niin kylmistä oloista. Eihän sitä pakkasen vuoksi yleensä sairastukaan vaan kastumisen, jota minulle siis on parikin kertaa tapahtunut. Sain lääkäriltä vähän troppiakin kun yritin selvittää löytyykö mitään kurkkukipuun. Harmittaa että mythonit jäivät matkasta. Kunhan tästä reipastun täytyy selvitellä olisiko täällä vastaavia tarjolla. Finnrexiä pakkasin onneksi paljon mukaan, mutta sitä varten täytyy myös yrittää selvittää kuinka saan kuumaa vettä. Kattilaahan mulla ei ole.



Tänään ensimmäinen ranskantunti oli melkoista siansaksaa. Opettaja puhuu vain vähän englantia ja opetus tapahtuu ranskaksi. Kurssilla on kuusi opiskelijaa, joista kaksi itseasiassa aikuisia englanninopettajamiehiä. Muytta ehkäpä se lähtee sujumaan. Etsin jo vähän suomi-ranska harjoituksia netistä, jos niiden kautta oppiminen olisi helpompaa.

Sataa sataa

Tänään oli uusien opiskelijoiden yhteinen aamupala kaupungilla. Minttuteetä, joka on ihan järkyttävän makeaa, mutta hyvää, mannaryyneistä tehtyjä pannukakkuja ja kreppien tapaisia lettuja. Kaupungilla syödyt kuumat letut tuorejuusto-sipulitäytteellä olivat ihania. Samoja lettuja saa myös kampuksen aamupalalta, mutta eivät ole yhtä tuoreita eikä niissä ole täytteitä. Unohdin kameran enkä siis taaskaan muistanut ottaa kuvia ruuasta. Mutta nämä lärtyt on kuulemma perusmarokkolaista evästä, joten varmasti joskus kuvankin saan. Kahvilasta ja aamiaiselta saa kahvien lisäksi myös hot chocoladea, joka on kylläkin enemmän suklaakiisseliä kuin kaakaota. Myös se on liian makeaa (jopa minulle).

Samalla reisulla hankin wannabe Luis Vuittonin sateenvarjon kolmella eurolla, sillä eilen ja tänään on satanut kaatamalla. Paikallinen opiskelija tinki hintaa alaspäin 5-10 dirhamia. Tinkiminen kuuluu asiaan. Ensin tingitään hinta puoleen ja sitten neuvotellaan se sopivaksi puolikkaan ja alkuperäisen hinnan väliin.

Ensi viikon sää lupaa melko kylmiä ilmoja (5-10 astetta ja puolipilvistä tai sadetta), joten sateenvarjo ainakin tulee tarpeeseen. Tulisi edes lunta eikä vettä. Toivon tosin lunta myös siksi, että olen tutustunut Rabatista kotoisin olevaan Mounaan (lausutaan muna), joka ei koskaan eläessään ole nähnyt lunta. Tänään hän hämmästeli kovasti räntää/loskaa, jota yön aikana oli vähän satanut ja jäänyt maahan.

Kämppikseni Sana saapui eilen. Hän on viestinnän opiskelija Casablancasta. Vaikuttaa melko varakkaalta ja villiltä tytöltä. Mukanaan toi ainakin viisi jättiläismatkalaukkua, ruokaa ja parikymmentä purnukkaa kosmetiikkaa. Minun hammasharja ja naamarasva näyttävät melko yksinäisiltä hänen kamojensa rinnalla :) Hän on myös tuonut aiemmin mukanaan television ja jääkaapin, joita ystävällisesti antaa minun käyttää. Mukavalta vaikuttaa ja jokainen vaihtarin kanssa asuva saa itse päättää haluaako kansainvälistä seuraa. Sana haluaa parantaa englannintaitojaan, joten on aina asunut vaihtarin kanssa (vuodesta 2007). Täällä on erittäin paljon sääntöjä ja kieltoja – erityisesti täällä kampuksella, mutta toki myös moraalisia sääntöjä marokkolaisessa kulttuurissa. Kuitenkin Sana kertoi, että kaikki täällä (varsinkin yliopistolla opiskelevat) juovat ja tupakoivat, osa myös käyttää huumeita. Asuntoloissa ei saa polttaa, mutta opiskelijat polttavat huoneissa. Keskustelimme tästä ja muista yhteisistä pelisäännöistä ja Sana vaan sanoi, että voi polttaa myös käytävässä jos tupakointi haittaa minua. Käytävissä puolestaan on isot tupakointikieltolaput. Että se siitä sääntöjen noudattamisesta. Kämppikseni myös seurustelee ja kertoi, että joskus viikonloppuisin vuokraa poikaystävänsä kanssa asunnon kaupungista. Joten se siitä islamilaisesta esiaviollisesta siveellisyydestä. Toisaalta olen tavannut myös paljon paikallisia 18-22-vuotiaita, jotka eivät ole koskaan juoneet alkoholia tai tupakoineet, joten eiköhän tilanne ole niin kuin kaikkialla muuallakin nuorison keskuudessa. Toiset ovat villimpiä kuin toiset. Itselläni ei kyllä ole suurempia intohimoja tutustua tähän villimpään nuorisokulttuuriin (joka sisältää mm. klubeilla tanssimista. yök) vaan enemmänkin aitoon marokkolaiseen kulttuuriin. Saapa nähdä miten onnistuu.

Jo ensimmäisen yön jälkeen kaipaan omaa yksityisyyttä ja omaa huonetta.

Fiiliksiä

Tänään orientaatiossa puhuttiin marokkolaisesta kulttuurista. Osan olin toki lukenut jo ennalta, mutta kertaus ja paikallisten tuutoreiden kertomat esimerkit kyllä tulivat mielestäni tarpeeseen. Ärsyttää välillä noiden (nuorten!) jenkkivaihtareiden vähättelevä asenne. Esimerkiksi tänään lounaalla he puhuivat kuinka pitkästyttävää ja turhaa orientaatio heidän mielestään oli, kun samat asiat voisi kysyä ja selvittää muutenkin. Omasta mielestäni orientaatio on ollut hyvä ja tullut tarpeeseen. Vaikka kotonakin lähtöorientaatiossa puhuttiin kulttuurishokeista yms. on ihan ok puhua samoista asioista uudelleen nyt kun ne joutuu kuitenkin kohta kohtaamaan. Lisäksi yksi kaveri käyttää koko ajan muista opiskelijoista sanaa "kids". Minusta parrakas German Kid ei oikein ole täsmää. Nonh, koitan kestää.

Monet vaihtarit puhuvat jo ennestään arabiaa ja ovat täällä juuri kielen vuoksi. Tänään heillä on ollut soveltuvuus- ja tasotestejä. Samoin ranskan kielessä. Minua ei tarvinnut testata, koska uskoivat muutenkin etten osaa puhua ranskaa.


Kuvassa näkymät Ifranen kaupunkiin päin.
Eilen illalla käytiin tosiaan kaupungissa syömässä. Ravintola oli käsittääkseni libanonilainen ja söimme siellä vähän rullakebabin tapaista evästä. Hyvää oli. Erikoista ja hämmästyttävää oli se, että muutama tyttö otti juomatilaukset ja hakivat mehut (banaani, ananas ja avokado) muualta. Niitä muualta ostettuja juomia sitten juotiin ravintolassa ravintolan laseista. Omituista. Mehu oli enemmänkin pirtelöä tai smoothieta. Tosi hyvää kylläkin. Ilmeisesti juuri nämä mehut on kehuttuja. Aamupalat perustuu lähinnä makeille aineksille. Patonkia, jogurttia ja marmeladia. Tänään söin vähän letun tapaisen lämpimän jutun aamulla ja patonkia tuorejuustolla. Mutta kohta alkaa kyllä jo tulla ikävä ruisleipää. Patonkia ja jogurttia tarjoillaan joka aterialla. Weird?



Eilen tutustuin myös paremmin Rabatista kotoisin olevaan Selmaan, joka mm. ruokkii kampuksen kissoja ja on yhtä kissahullu kuin minäkin (tosin allerginen kissahullu). Niinpä puhuimme kissoista koko illan ja bongailimme katukissoja takaisin kävellessämme. Niitä tuntuu täällä riittävän ja Selma kertoi, että hänen serkkunsa pelastaa kissoja kadulta ja omistaa jo kymmenen. Saa nähdä millaisen pakkauksen tuon täältä mukanani :)

Tänään mennään kaupungille tekemään tarvittavia hankintoja. Asiakirjoihin mm. tarvitaan kahdeksan Samanlaista passikuvaa. Ketuttaa, kun kävin kyllä kalliissa passikuvassa kotona, mutta otin neljä kuvaa laseilla ja neljä ilman silmälaseja. Ne eivät tietenkään käy, koska tarvitaan kahdeksan tismalleen samalaista. Onneksi kuvat eivät maksa täällä paljoa. Hankintalistalla on myös marokkolainen prepaid sim-kortti, imukykyisempi pyyhe (kumpikaan matkassa olevista ei juurikaan kuivaa. Ovat kyllä hyviä varmasti tulevilla matkoilla.) ja mahdollisesti myös kevyemmät kengät. Voi tosin olla että Ifranesta ei saa kenkiä. Mutta onneksi lunta on luvattu viikonloppuna, joten vaelluskengätkin tulevat tarpeeseen. Tänään hankin jo kampuksen kaupasta uimalakin, sillä sellaisen käyttö on pakollista kampuksen uima-altaassa. Uimaan on jopa sekavuoroja ja myös uimaopetusta kampuksen henkilökunnan lapsille ja ilmeisest paikallisille naisille annetaan.

Perinteistä postia tänne voi lähettää:
Aino Tormulainen
C/o Office of International Programs
Al Akhawayn University in Ifrane (AUI)
Avenue Hassan II PO Box 104
Ifrane 53000 Morocco

Orientaation ensimmäinen päivä

Tänään on vaihtareita ja uusia yliopiston tulokkaita perehdytetty. Suurin osa vaihtareista on amerikkalaisia. Lisäksi on yksi kanadalainen, yksi japanilainen ja yksi saksalainen. Saksalainen poika on oikein kiva ja onkin mukavaa että täällä on myös joku toinen eurooppalainen. Vaihtaritoimistossakin tosin työskentelee saksalainen Lily, joten nämä seikat hiukan helpottavat. Japanilainen tyttö on myös tosi mukava ja meillä on ainakin yksi sama kurssikin. On amerikkalaisetkin mukavia, mutta puhuvat niin nopeasti ja osa omituisilla murteilla tai hiljaa etten saa juurikaan selvää. Vaihtokoordinaattori täti Mrs. Fishburn on myös mukava, vaikkakin melko hurja ja suuri persoona.

Tänään laadittiin lukujärjestyksiä, mikä minulle olikin odotettua hankalampaa. Olen nimittäin täällä "special", koska olen graduate enkä undergraduate kuten lähes kaikki muut. Minun ei siis sallittu ottaa niitä kahta naistutkimuksellista kurssia (Women and Media Culture ja Women and Society), koska myös professorin mielestä kyseiset kurssit ovat liian helppoja minulle ja vain toistavat jo oppimiani asioita. He ovat tarkastelleet opintorekisteriotettani ja tulleet siihen tulokseen, etten saa ottaa undergraduate kursseja. Perustelujani kurssivalinnoille: erilaiset opiskelijat, erilaiset mielipiteet ja kiinnostus täkäläiseen naistutkimuksen opetukseen ei juurikaan kuunneltu. Olisin tietysti kielloista huolimatta voinut ottaa kurssit, mutta opetushenkilökunnan tiukan vastustuksen vuoksi vaihdoin opinto-ohjelmaa. Hauskinta on se, että heidän suurin pelkonsa on että tylsistyn kursseilla.

Näinpä lukujärjestyksessäni on:
Beginning Frech ma, ke, pe-aamuisin 9 - 9.50
Islamic Art & Architechture ti ja to 9.30 - 10.50
Political Anthropology ti ja to 8 - 9.20
Anthropology Field Methods ti ja to 14 - 15.20

Tiistai ja torstai on siis kunnon study days ja maanantaisin ja perjantaisin voi vähän lekotellakin. Perjantain aamutunnit ovatkin hyvä juttu, koska viikonloppureisulle ehtii lähteä helposti. Olen oikeastaan aika innostununt noista atropologian kursseista, joita minulle suositeltiin. Erityisesti kenttätyökurssia odotan, koska kurssilla oikeasti lähdetään kentälle ja tehdään viikonloppuretkiä.
Kirjat saatiin myös hankkia tänään kun kurssit selvisivät. Näille neljälle kurssille sain jo seitsemän! kirjaa, yht. 200€ ja maanantaina saan vielä kaksi uupuvaa teosta. Kirjojen osto ei sinänsä kyllä harmita, sillä vaikuttavat oikein laadukkailta teoksilta, joita voi varmasti käyttää myös myöhemmin. Sovin myös amerikkalaisen Katen kanssa, että saan ostaa hänen naistutkimuksen kirjasta lukukauden lopussa.

Matkustuseuraa on näköjään saatavilla, mikä on hyvä. Olen jo hiukan ystävystynytkin ja muistan monien nimiä, jopa kahden paikallisen tuuroriopiskelijan! Japanilaisen olen jo kutsunut vierailulle Suomeen. Saksalainen ja yksi amerikkalainen isokokoinen mies vaikuttavat vähän minua vanhemmilta. Muut ovat noin 19-22-vuotiaita. Olen täällä siis todellakin pari vuotta liian myöhään, koska olen vanha ja liian pitkällä opinnoissani, jotta saisin opiskella täällä haluamiani kursseja.

Ruoka kampuksella on heikkoa. Mikä pettymys. Paikallisetkaan eivät ole ruuasta kovin innostuneita ja kampuksen ravintoloissa ruoka on kuulema pitkälti samanlaista joka päivä. Tänään mennäänkin jo porukalla kaupunkiin syömään illallista ja tätä paikalliset opiskelijat harrastavatkin joka päivä.

Tänään hauskin kulttuurien kohtaaminen tapahtui äsken kun kävelin yhden amerikkalaisen tytön (jonka nimeä en osaa oikein sanoa enkä kirjoittaa) kanssa asuntoloille. Puhuimme kämppiksistä ja kerroin että minulle huoneen jakaminen on aika haastavaa, sillä olen asunut yksin tai avoliittossa siitä lähtien kun olin 19-vuotias. Tyttö vaan hämmästellen kysyi: "So, you make your own food and everything?"

Kampusmiljöötä

Kampuksen talot näyttävät hyvin pitkälti juurikin siltä, miltä yliopiston nettisivuillakin. Kuvassa edessä ilmeisesti pääsisäänkäynti Education zonelle, takana asuntolataloja (joita on yhteensä noin 20). Kampusalue on aika iso, ja vaikka olen pariin kertaan kävellyt ympäriinsä en ole vielä löytänyt alueen rajoja. Urheiluhallissa käväisin tänään katsastamassa. Paljon mainostettu uima-allas löytyi, mutta vettä siellä ei ollut yhtään!



Ylemmässä kuvassa kampuksen keskellä oleva moskeija. Alemmassa toistaiseksi kaunein löytämäni yksityiskohta rakennuksissa. Tosin ei hajuakaan mikä kyseinen rakennus oli.



Tässä asuntolataloni, talo 27.



Tässä huoneeni 360 asteisesti. Huone on suunnilleen meidän olohuoneen kokoinen, jos kylppäri lasketaan mukaan. Ovet aukeavat sisäänpäin ja täytyy sulkea avaimella. Lukot ovat tietysti tällaisen ammattilaisen mielestä ihan tyhmät ja turvattomat. Avaimella täytyy siis myös poistua huoneesta, joten hätätilassa avaimet ei saa olla hukassa. Mielestäni palotikkaitakaan taloissa ei ole, joten täytyy ehkä keksiä mikä olisi paras hätäpoistumistie täältä. Alhaalla on Common kitchen, joka on suunnilleen vessan kokoinen. Siellä on keittolevy ja vesihana. Voi olla että ravintolaruoka voittaa.









Huoneissa on puhelimet, joilla on ilmaista soittaa kampusalueella, myös huoneisiin. Ilma on verrattavissa meidän kevääseen, huhti-toukokuuhun. Tosin päivällä on lämpimämpää. Tänään hain extra planketin, koska paikallinen peitto on tosiaan vain huopa. Toivottavasti nyt selviän paremmin yöllä. Sisällä siis palelee, erityisesti yöllä. Todistettavasti täällä on ollut myös lunta jossain vaiheessa. Yleensä kevätlukukausi on lumista aikaa, mutta tänä vuonna ilmastonmuutos on iskenyt tännekin.



Aikaeroa Suomeen olikin kaksi tuntia eikä yhtä. Viime yön 12 tunnin yöunet, tosin levottomat ja palelevat, helpottivat. Tänään katsastelen vain paikkoja ja yritän ehkä etsiä muita paikalla olevia vaihtareita. Sain eilen ID-korttini, jonne oli ladattu rahaa 1000 dirhamia (noin 89 euroa), jolla olen voinut maksaa kampuksella. En kylläkään saanut selvyyttä siitä, joudunko maksamaan tonnin takaisin vai oliko tämä lahjoitettu alkupääoma. Olen käyttänyt suunnilleen 18dh (1,5 e) ilta- ja aamupaloihin (jugrua, banaania, kroissanttia, mehua ja vettä). Skype toimi moitteettomasti. Ensimmäinen puhelu kotiin Samun kanssa on jo vaihdettu. Mieli on harvinaisen hyvä tällä hetkellä.

Pääsin perille!

Saavuin turvallisesti perille tänään vähän kahden jälkeen. Lento Milanon Bergamonista lähti tunnin myöhässä, mutta onneksi vastaan tullut vaihtareita tuutoroiva Mehdi ei ollut luovuttanut vaan oli odottamassa. Matka yliopistolle Fezin lentokentältä kesti vajaan tunnin ja nyt ymmärrän miksi Marokon suurimpia riskejä ihmishengelle on liikenne. Tiet ovat kapeita ja kuoppaisia ja hyvin mutkaisia. Juurikaan nopeusrajoituksia ei tunnu olevan – tai niitä ei ainakaan noudateta. Yliopiston kuski paineli välillä 130km/h ja ohitteli todella hurjissa paikoissa, jolloin itse yritin vain katsella tyynenä ulos ja puristaa ovenkahvaa.

Ensivaikutelmat Marokosta olivat: hiukan rähjäistä, kuumaa ja kuivaa. Lämpöä olikin Fezissä +20. Siinä pitkät kalsarit tuntuivat turhan paljolta. Täällä Ifranessakaan ei ole ulkona kylmä (ehkä +13-15), mutta sisällä vähän on, vaikka patterit lämmittävätkin. Ihmisten sosiaalinen eriarvoisuus tuli kyllä hyvin selvästi näkymään jo tuon automatkan aikana ikkunasta katsellessa. Ihmisiä oli tienvarsilla paljon, tekemässä kuka mitäkin. Näin oliivipuita ja oliivinpoimijoita! Lampaita ja lammaspaimenia (mikä on ihan hullua, näiden lampailla ei olekaan mitään aitoja), lehmiä, aaseja, koiralauman ja kanoja. Roskaa teiden varsilla oli runsaasti ja osa matkalla ohitetuista alueista ja taloista näytti todella kurjilta.

Lisäksi oma henkilökohtainen ensimmäinen tunteeni oli se, etten ymmärrä mistään mitään. En tajua ranskaa, jota ympärillä tuntuu puhuttavan ja vielä vähemmän osaan arvailla arabian merkityksiä. Onneksi englanti on sujunut hyvin, niiden viiden ihmisen kanssa, jotka olen tähän mennessä tavannut täällä kampuksella.

Huone on ok, lattia vain tuhottoman kylmä – mutta niinpä se on kotonakin (tämä tosin kylmempi). Muuten onneksi lämmintä, ja ensishokin jälkeen myös suihkun vesikin lämpeni. Lennon ollessa myöhässä emme ehtineen Mehdin kanssa lounaalle, jonka tarjoilu loppuu 14.30, mutta minulle tehtiin sitten erikseen ruokaa (ilmeisesti meze-tyyppinen alkusalaatti, jossa tosin mikään ei ollut tuoretta, pääruokana haudutettua nautaa, täkäläistä karjalanpaistia luumujen kanssa – hyvää, erikoista syödä makeaa ja suolaista samassa – ja jälkkäriksi teollisen makuinen kiivikreemikakun pala). Vatsa on ihan tyytyväisen täynnä ja nyt yritän vain asettua ja ihmetellä. Kampukselle varsinaiset paikalliset opiskelijat tulevat vasta viikonlopun aikana. Loput vaihtarit huomenna ja ylihuomenna, jolloin alkaa myös orientaatio. Nyt täällä on hiljaista eikä missään näy juuri ketään. Vain siivoojia ja työmiehiä ulkona. Netinkin sain toimimaan, mutta hiukan hidasta tuntuis olevan. Toivotaan että Skype pärjää.



Eilen olin Italiassa ihan oikeastikin kun menin Bergamonin keskustaan, kävelin kohti Citta Altaa, mutten kaiken 20kg tavaroideni kanssa jaksanutkaan kävellä, etenkään vuorella olevaan vanhaan kaupunkiin. Ajoin sitten sinne bussilla ja takaisin kentälle. Kävin kuitenkin paikallisessa ruokakaupassa ihmettelemässä ja ostamassa yöruokaa, ajoin kolmeen otteeseen bussilla ja vietin kaupungilla lähes kolme tuntia. Pala Italiaa on siis koettu.


Tässä olen Bergamonin Citta Altan bussipysäkillä.



Yö kentällä oli erittäin pitkä ja myös paikoittain hyvin kylmä. Onnistuin kuitenkin torkkumaan parin tunnin pätkissä aina kahdeksasta kuuteen saakka. Tosin tähän väliin mahtuu noin kymmenen siirtymistä ja paremman paikan etsimistä kaiken tavaran kanssa. Kaikki lennot sujuivat mainiosti, odotettua paremminkin.

Huomenna tutustun enemmän kampukseen ja katsastan paikkoja. Sitten luvassa kampusta kuvaileva postaus kuvien kera.