Bilettä - ja Feziä uudelleen

Tapasin melkoisen kollin Café Clockissa :)

Huh, mikä viikonloppu takana. Perjantaina jenkkipojat West Pointista (military school) järjestivät syntymäpäiväjuhlat Jamesille ja Brittille. Jotenkin käsittämättömästi he olivat onnistuneet vuokraamaan Ifranen pormestarin talon vierashuoneet juhlia varten. Itse mayor oli kyseisenä iltana Casablancassa ja hyvä niin. Bileet olivat tavalliset kotibileet hieman hulppeammissa oloissa kuin mihin minä olen tottunut. Mutta muuten ilta oli teinien kotibileet (melkein mitä olin odottanutkin elokuvien perusteella amerikkalaisten collegebileiden olevan), sillä mm. muutama amerikkalainen tyttö (ja suureksi hämmästyksekseni myös Clemens) joi ilmeisesti näyttämisen halusta liikaa ja vietti suurimman osan illasta oksentamassa vessassa. Bileet huipentuivat noin klo 03 paniikinomaiseen huutamiseen ”Police is coming”. Kaikki kiireellä pihalle ja pois paikalta. Jokseenkaan nyt jälkeenpäin en ymmärrä miksi, sillä mitään laitonta ei kukaan tehnyt. Lopulta seuraavana päivänä selvisi, ettei poliisi edes tullut.
Alla kuva biletalosta.



Lauantaina lähdettiin Feziin, koska monella (=mm. minulla) oli takanaan useita kampuksella vietettyjä viikonloppuja. Viiden hengen voimin otettiin grand taxi ja matkattiin vanhaan medinaan. Yuri oli jo aiemmin ollut yhteydessä viime kerralla Fezissä tapaamaamme Mounieriin. Minä olen kyllä edelleen koko ajan uusien ja erityisesti paikallisten ihmisten kanssa terveen varuillaan. Nytkin jaksan ihmetellä miksi joku on hyvää hyvyyttään mukava eikä tahdo mitään vastapalvelusta. Tapasimme myös Mounierin kaverin Norin, joka omistaa riadin (kalliihko, mutta myös aika luxus) ja korjaa ja rakentaa parhaillaan toista. Syötiin paikallisten ruokapaikoissa ja juotiin lukuisia minttuteelaseja. Yöksi mentiin Yurin kanssa muiden vaihtareiden (yhteensä meitä oli kahdeksan) mukana amerikkalaisen Danin luokse, joka tekee couchsurfingia. (www.couchsurfing.org) Ideana on tarjota omaa sohvaansa tai kykyjään oppaana veloituksetta ja käyttää tarvittaessa muiden tarjoamia samoja palveluita ympäri maailmaa. Myös tapaamamme Nor tekee sohvavaihtoa aavikolle, josta on kotoisin. Varauksellinen Ainokin alkoi luottaa tämän tiedon jälkeen enemmän näihin berbeeripoikiin, vaikka edelleen(kin) jaksoin ihmetellä mistä marokkolainen hyvyys ja vieraanvaraisuus oikein kumpuaa. Mutta ei auta muu kuin avata omankin kodin ovi sohvavaihtoon, ainakin Danille, jonka valtavassa asunnossa nukuimme yön.

Kuvat alla: Nor's riad, Fez katolta, , berbeeriaamiainen, Haisuli Marokon vanhimmassa koulussa (Medersa Bou Inania, perustettu 1350-1357) ja ahkera koulun kissa sekä Dan's couchsurfing place and some exchange friends.






Sunnuntaina hoidettiin ostokset (mulle reppu ja laukku sekä Yurille kengät) ja uusien ystäviemme, ”katupoikien” avustuksella kukaan ei yrittänytkään huijata meitä. Kerta se on ensimmäinenkin. Ja en edes tajunnut kuin jälkeenpäin, että kukaan kaupittelija ei hyökännyt tavallisen hanakasti kimppuun. Illalla Norin riadin yksityinen taksikuski ajoi meidät takaisin Ifraneen. Koko matkan Yurin kanssa vaan pyöriteltiin päitämme, että ei suurin osa ihmisistä Suomessa tai Japanissa ole pyyteettömästi ystävällisiä. Lisäksi jaksettiin ihmetellä kummasti kuinka juuri meille tapahtuu jotain tällaista.

Kouluhommia täytyy painaa huominen päivä ahkerasti, sillä skippaamme keskiviikon tunnit (tosin mulla ei ole onneksi kuin yksi ranskantunti). Keskiviikkoaamuna 7.00 lähdemme Yuri, minä, Clemens ja Garbiel (jenkkipoika joka on ollut täällä jo syyslukukauden) kohti Meknesiä ja otamme sieltä junan Marrakechiin! Odotan ihan hillittömän paljon Marrakechiä, jota mm. lähes kaikki marokkolaiset ovat sanoneet hulluksi paikaksi. Suunnitelmissa on viettää kaksi yötä Marrakechissa, jonne varasimme jo hostellihuoneen ja siirtyä sieltä kohti High Atlasta vaeltamaan. Ainoat varmat suunnitelmat ovat lähtö, paluu sunnuntaina ja hostelliyöt, muut päätetään sitten kun aika on kypsä. Alan löytää hiukkasen marokkolaista asennetta, mutta vain vähän. ”Chillaxing” oli viikonlopun teema, sama jatkukoon tällä viikolla. Tämä viiden päivän reissun jälkeen täytyy jälleen painaa seuraava viikko koulutöitä kasaan. Mutta elkää siis ihmetelkö, etten ole internetin saavutettavissa tällä viikolla, sillä vaellan vuorilla. Sunnuntaina on pakko palata, sillä Explorers Clubin etelän = aavikon retken sign up sheet avautuu maanantaina ja tahdon Todella päästä sille retkelle mukaan.

Arvosanoja sadesäässä

Sataa, sataa ja sataa. Sää on kuulemma epätyypillinen tälle vuodenajalle. Ottaisin mielummin -30 astetta pakkasta kuin tämän sade-tuulimyrskyämisen. Pakkasella on vaan rehellisesti kylmä, muttei yleensä kastu. Tässä sateessa on mahdotonta olla kastumatta ja vaatteet on koko ajan märkänä. Eilen kävin uima-altaassa vesijuoksemassa, mutta ei siihen kyllä itse asiassa allasta tarvita.

Tänään saapui pro graduni ”Kohti monipuolisempaa tyttöyttä. Demi-lehden tuottama tyttöys ja muutoksen paikat” arvosana. Muutamia lainauksia lausunnosta. ”Teorioiden lisäksi Tormulainen esittelee huomattavalla perusteellisuudella työnsä keskeiskäsitteet - - Työn seuraavassa osiossa Tormulainen käy jälleen perusteelliseen tapaansa lävitse - - Lukuja, kuten koko työtä, leimaa perinpohjaisuus ja huolellisuus. - - Tällainen perusteellisuus ja moninäkökulmaisuus ovat sinänsä ansio, mutta ne tekevät tekstistä runsasta ja jonkin verran myös itseään toistavaa. Pientä tiivistämisen varaa olisi siis työssä ollut. - - Edellä mainitusta huolimatta, tuloksena on rikasta ja hienopiirteistä analyysiä Demi-lehden sisällöistä. - - Kaiken kaikkiaan analyysiluvut ovat työn ehdottomasti vahvinta antia, joissa tekijä tuo kauniisti esille tutkijankykynsä. - - Edellä esittämistämme muistutuksenaiheista huolimatta Aino Tormulaisen pro gradu-tutkielma on hyvin strukturoitu, perusteellisesti ja huolellisesti toteutettu, pääosin sujuvasti kirjoitettu hallittu kokonaisuus. Sisällöltään työ on kiitettävän informatiivinen ja kiinnostava eritoten tyttötutkimuksen näkökulmasta katsottuna. Niinpä esitämme tutkielman hyväksymistä pro gradu-tutkielmana arvosanalla Magna cum laude approbatur.”

Olen periaatteessa todella tyytyväinen. Tiesin palauttaessani, että M arvosana tulee olemaan, mutta totta kai elättelin toiveita paremmasta. Joten samaan aikaan tunnen helpotusta siitä että arvosanan odotus on ohitse, tyytyväisyyttä ja tyytymättömyyttä. Lisäksi tänään meinasin hermostua tapaamisessa Writing Centerin kanssa. Menin haeskelemaan apus, koska ensimmäisen esseen tehtävänanto on jo saatu. Täytyy opetella kokonaan uusi muotoilu (APA style) täkäläisiä esseitä varten. Tyyli on täysin typerä, mm. sivunumero on oikeassa yläkulmassa, tasauksia ei tehdä jne. Pääsen aloittamaan kirjoittamista vasta ensi viikolla, koska maanantaina katsotaan elokuva johon esseen pitää pohjautua. Viimeisin pidempi kirjoittamani englanninkielinen teksti on olut ylioppilaskirjoituksissa vuonna 2004, joten pientä ahdistusta tunnen. Mutta ei auta kuin yrittää parhaansa. Onneksi monet mukavat vaihtarikaverit ovat luvanneet lukea tekstejäni ja auttaa korjaamaan kieliasua.

Hieman turhauttaa paikallinen tapaamisten sopiminen ja asioista myöhään informointi. Mm. tämä eilen sopimani tapaaminen ei sitten ollutkaan siinä paikassa mikä minulle eilen kerrottiin, vaan yllättäen kyseisen opettajatuutorin toimistossa, joka selvisi minulle vasta kun olin odottanut writing centerin huoneessa yli vartin. Eilen ja tänään täällä on paikalliset opiskelijoiden edarivaalit. Vaaleista ei juurikaan ole puhuttu mitään ja ehdokkaiden mainoksetkin saapuivat vasta viime viikolla. Opiskelijapolitiikka myös naurattaa hiukan. Eräänkin ehdokkaan poliittinen lausunto ja päämäärä on kampuksen kaupan pidemmät aukioloajat. Vaikka onhan se toki hyvä, että opiskelijat edes jollain tavalla ottavat osaa opiskeluympäristönsä asioihin.

Hullua on myös se, kuinka täällä pienessä AUI-kuplassa juoruillaan ihan joka asiasta. Kuulin jo, että seurustelen saksalaisen Clemensin kanssa, koska oltiin perjantaina KAHDESTAAN baarissa ja kaiken huipentumaksi menimme vielä sunnuntaina jälleen kahdestaan aamupalalle marchéelle. Maanantaina myös etsittiin ratsastuskerhon tapaamispaikkaa yhdessä ja oltiin syömässä, joten muita vaihtoehtoja kuin seurustelu ei tietenkään ole. Eilen odottaessani Yuria illalliselle, kysyi yksi jenkkityttö heti, että odotanko Clemensiä. Siis totta kai, jos seison jossain yksin, niin luonnollisesti odotan uutta ”poikaystävääni” saapuvaksi. Huh. Mutta toivotaan sateen hellittävän viikonlopuksi. Suunnitelmissa on lähteä kuuden hengen porukalla vaeltamaan Tazaan, jossa on luolia ja muuta hurjaa. Tai mikäli sade jatkuu mennään Rabatiin. Eilisen piristys oli aito perinteinen posti Muumilta ranskan matkailusanakirjan muodossa. KIITOS. Ainiin sain muuten ranskan kokeessa 9,5/10 (23/25 oikein).

Harhaileva aasi viikonlopulta Moylau Idriksestä.

Extempore matkailu piristää

Tylsistymisen estämiseksi aloin vaan torstaina pyytää ihmisiä ulos tai tekemään jotakin kanssani. Niinpä mm. torstaina istuttiin Uglymam baarissa neljää eri mannerta edustaen. Perjantaina mentiin joukolla syömään kaupungille, jossa erehdyin tilaamaan rasvaista lihaa öljyssä. Ei missään nimessä paras ateria, etenkään tyhjään mahaa. Ihme kyllä siitäkin selvisin ja uskon että sen ruokakokemuksen jälkeen selviän mistä vain. Viime viikon sunnuntaina torireissun päätteksi sen sijaan syötiin Clemensin kanssa mahtavat Tagine Keftat: jauhelihaa, mausteista tomaattikastiketta ja kananmuna. Kuva alla.


Lauantaiaamuna antropologian kenttätyökurssilla piirrettiin karttaa Ifranen keskustan kaupan ikkunasta. Kyseiseksi päiväksi oli luvattu kovaa sadetta, jonka vuoksi suoritimmekin tehtävän sisätiloissa ostoskäytävällä. Piirtämiseen ei mennytkään kuin reilut puoli tuntia ja olin kampuksella jo 11 aikaan. Sattumalta tapasin Kelseyn, amerikkalaisen tytön ranskantunniltani, joka kysyi haluanko lähteä Meknesin lähellä olevaan Moulay Idriss nimiseen kaupunkiin. Ensin estelin, että pitää tehdä karttatehtävän viimeinen versio, mutta onneksi Kelsey puhui minut ympäri ja päätin lähteä mukaan. Piirustustehtävän deadline on vasta tiistaina, joten siitä ei todellisuudessa tarvinnut edes huolehtia.Mukaamme tuli marokkolainen Rachid, jonka kanssa otettiin kolmestaan taksi. Puolimatkassa Meknesiin pysähdyttiin pieneen kylään ostamaan lounasleivät (myös taksikuskille). Rachid osti viereisestä kojusta tomaatit jotka iskettiin sipulin, jauhelihan ja kastikkeen kera kokonaisen leivän sisään (20dh). Yhden pintaan nautittu lounas sandwich täytti niin tehokkaasti, etten tarvinnut koko päivänä kuin jugurtin iltapalaksi. Meknesistä jatkettiin samalla grand taxilla eteenpäin kohti vuoristoa ja Moulay Idrisstä.

Tämä kuva lounasleipä-kapungista on omistettu isälle. Mikähän mahtaa olla näiden ulkona roikkuvien lihojen tila parin kuukauden päästä kun lämpiää...?



Samalla reissulla pysähdyttiin minun vuokseni Unescon maailmanperintökohteeseen, Volubilikseen, joka roomalaisten antiikin aikana, noin vuonna 40 rakentama kaupunki. Seiniä, portteja ja raunioita on pystyssä, ja mikä hienointa – myös paljon hyvin säilyneitä lattiamosaiikkeja. Taksikuski odotti meitä rahaa vastaan puoli tuntia ja lisäksi raunioilla kiipeillessämme alkoi sataa, joten aika kiireellä katsastettiin paikka. Onneksi poliittisen antropologian kurssini suuntaa päiväretkelle samaiseen paikkaan, jolloin tehtävä on myös essee aiheella Volubilis. Mutta aika vaikuttava paikka on se ja aion ehdottomasti mennä sinne uudelleen. Ensimmäisessä kuvassa Rachid.





Volubiliksen jälkeen suuntana oli viereinen Moulay Idriss, joka on tunnettu erityisen voimakkaasta islaminuskoisuudesta. Kaupungissa on profeetta Muhammedin pojanpojan moskeija, johon kyseinen Moulay Idriss on haudattu. Kaupungissa on myös Marokon ainoa pyöreä minareetti (moskeijan torni, josta viisi kertaa päivässä kutsutaan muslimit rukoilemaan). Me ei-muslimit emme tietenkään päässeet moskeijaan sisään, mutta Rachid kävi kuvaamassa moskeijaa sisältä. Islamilaisen taiteen ja arkkitehtuurin kurssilla läpikäydyt moskeijan puitteet tulevat hyvin esiin näissä kuvissa. Alla hauta, minareetti ja moskeijaa sisältä:





Moulay Idriss on vuorella oleva kaupunki, jonka talot näyttävät kuin kasvavan vuoresta. Kapeita kujia, tiukkoja nousuja ja sokkeloita. Käveltiin 150 rappusta alas näköalapaikalta, jossa käytiin pällistelemässä moskeijaa ylhäältä käsin ja katselemassa maisemia. Hetken istuskelun ja kaupungin pällistelyn jälkeen taksia etsiessämme satuttiin paikalle juuri Meknesiin menevän bussin starttaamishetkellä ja hypättiin kyytiin. Taksimatkasta Meknes-Moulay Idriss oltiin maksettu kolmestaan yhteensä 120dh ja bussimatka per hlö maksoi vain 8dh. Mutta oli täysi sattuma, että satuttiin paikalle juuri silloin ja ilman Rachidia ei tietenkään olisi niin pikaisesti selvinnyt bussin määränpää. Noin 20 kilometrin matka mutkaista ja jyrkkää rinnettä alas Meknesiin oli kyllä melkoinen kokemus, sillä bussi ei missään nimessä ollut esimerkiksi Fezin paluukyytimme CTM-bussin tasoa vaan jotain aivan muuta. Mm. marokkolaiset äidit ovat lapsistaan niin huolissaan, etteivät juuri anna heidän matkustaa busseilla tai grand taxeilla, joiden luotettavuudesta kukaan ei tiedä mitään.



Tämänpäiväinen ratsastusretki Khenifraan peruttiin aamulla 5.30 (lähtö olisi ollut 6.00) sateen vuoksi. Se vähän ketuttaa, kun esimerkiksi täällä ei ole tänään satanut lainkaan. Ratsastuksen sijaan käytiin Clemensin kanssa kuitenkin myöhäisellä aamiaisella kaupungilla ja treenattiin ranskan kielen taitoja. Tänään viimeistelin sitten antropologian mapping-tehtävän ja yritän vielä vähän harjoitella huomista ranskan testiä varten. Olen niin iloinen, että päätin eilen lähteä extempore reissuun, sillä nyt hepparetken peruuntuminen ei ota pattiin ihan niin paljon kun täältä kampukselta on sentään johonkin viikonlopun aikana päässyt. Huomenna taas step-aerobiciin, toivottavasti käsi kestää, ja tulevan viikonlopun reissua suunnittelemaan.

Tylsää....booooring...

Viime aikoina on ollut uskomattoman tylsää. Nyt vasta tajuan, mitä paikalliset opiskelijat tarkoittavat sillä, ettei täällä ole mitään eikä täällä voi tehdä mitään. Olen opiskellut melko tehokkaasti päivittäin, urheillut niin että ehdin jo särkeä käsivarteni ja nyt on pakko pitää siitäkin lepoa. Uima-allas avattiin tällä viikolla ja eilen kävin kauhomassa kilometrin, joka pahensi maanantaina step-aerobicissä reväyttämääni hauislihasta. Tänään käsi on jo parempi, mutta sen verran kipeä etten voi tehdä kummempia. Tylsyys iskee. Ehkä juuri tämän tylsyyden vuoksi täällä on tarjolla kymmeniä kerhoja ja erinäisiä karaoke- ja leffailtoja.

Olen tällä viikolla ollut aika väsynyt opiskeluun, sateiseen säähän ja tekemättömyyteen. Toivottavasti jotain tapahtuisi pian. En voi lähteä viikonloppuna mihinkään, sillä lauantaina antropologian kenttätyökurssilla piirretään karttaa Ifranen keskustassa. Sitä toisaalta odotankin, sillä se on jotain muuta kuin ainaista lukemista. Sunnuntaina toivottavasti lähden ratsastuskerhon retkelle Kenitraan (?). Toistaiseksi retkestä ei ole kuulunut mitään infoa, joten sekään ei ole varmaa. Ensi viikolla on kyllä pakko jo päästä jonnekin.

Tulevan sunnuntain ystävänpäivä tuntuu olevan täällä iso juttu. Ravintolan aulassa myydään nyt jo lahjoja ja kukkia ja opiskelijat haluavat jäädä kampukselle kotiin menon sijaan. Itseäni ylikaupallinen "juhlapäivä" ei juurikaan innosta, mutta mielenkiinnolla toki seuraan tätä "pariutumisrituaalia". Google Mapsin Suomesta julkaisemat katuvalokuvat ovat tällä viikolla olleet suurin iloni. Ihanaa kun voi kuvitella käyvänsä Romolla ja Joensuussa aurinkoisena kesäpäivänä. Ei varsinaista koti-ikävää vielä, mutta yleistä ahdistusta mm. aiheista: ovatko marokkolaiset pojat vain ystävällisiä vai odottavatko enemmän, mitä tehdä kun ei jaksa enää lukea yhtään riviä englanniksi, mitä tehdä neljän päivän lomalla kahden viikon päästä tai spring breakillä – ja kenen kanssa?

Eilen suurimpia puheenaiheita täällä on ollut yliopiston uusi internet-sivujen kieltopolitiikka. Ilmeisesti syynä on se, että nettikaistaa ei riitä tarpeeksi kaikille, kun osa käyttää sitä mm. leffojen lataamiseen. Mutta uskomatonta on se, kuinka tehokkaasti sivustoja on blokattu. Onneksi itse pääsin ainakin vielä eilen Ylen Areenaan katsomaan Karjalan kunnaita. Suurin osa videoita näyttävistä sivuista on blokattu. Uskomattomia perusteita kielletyille sivuille kyllä löytyy. Esimerkkinä: "Blocked: Folklore Websites that promote supernatural resources such as; fortune telling, horoscopes,fen shui, palm reading, tarot reading, UFO's, etc." Tuolta voi perehtyä lisää AUI nettisivukieltopolitiikkaan http://www.aui.ma/VPFA/its/web-usage-policies.pdf Mutta täällä kuplassa kyllä kiellot osataan kumota tai kiertää sen verran tehokkaasti, että mitä luultavammin myös tähän on jo keksitty erinäisiä keinoja. Myös minua on Suomesta käsin jo ohjeistettu.

Aurinkoa ja actionia odotellessa maisemia paluumatkalta Meknesistä.

Meknes

Eilen aamulla lähdettiin Yurin ja kahden marokkolaisen pojan (joista toisen nimeä en muista) kanssa Meknesiin. Matka oli pieni pettymys, sillä pojat eivät olleet kotoisin Meknesistä eivätkä tunteneet kaupunkia. Toisaalta marokkolainen GPS on kysyä toiselta marokkolaiselta tietä, mitä siellä harrastettiinkin paljon. Ihmiset on kyllä ystävällisiä ja lähtevät näyttämään tietä ilmaiseksi - jopa taksit. Oli toisaalta mukavaa liikkua paikasta toiseen ilmastoidulla autolla, mutta pitemmän päälle Meknes autosta nähtynä ei oikein napannut. Pojat olivat enemmänkin ostoskeskustyyppejä ja käytiinkin sellaisessa sekä paikallisessa Prismassa. Sain vihdoin ostettua hiusväriä, joten ei ihan hukkareissu ollut. Lisäksi käytiin pitkä taistelu siitä syödäänkö lounasta McDonadsissa vai jossain muualla.

Käytiin kuitenkin Meknesin rakennuttaneen sulttaanin mausoleumissa (Mausoleum of Moulay Ismail), nähtiin Marokon suurin muuri/silta (Bab el-Mansour) ja vanha medina. Antropologian professorin Meknesiin kohdistuvista kehuista huolimatta Fez miellyttää enemmän. Erityisesti Fezin medina, sillä se on autoton alue. Meknesin medinassa oli ihan erilainen tunnelma ja jotenkin likaisempaakin. Lämpöä oli varmaan noin +25, mikä oli kyllä ihanaa vilpoisen vuoristoviikon jälkeen.

Alla olevat kuvat mausoleumista.







Takaisin tullessa ajettiin Azroun läpi joka on Ifranen viereinen kaupunki sekä käytiin katsastamassa Afrikan vanhin puu Teh Cedre Couraud (900v.), joka oli tosin kuollut kolme vuotta aiemmin. Puun ympäristössä oli kyllä aikamoiset turistimarkkinat. Ratsastusta aaseilla ja hevosilla, pähkinöitä apinoille jne. Yhtään apinaa en nähnyt, vaikka halusinkin kovasti. Oppaamme olivat siitä huonoja, että heillä oli kiire lähteä koko ajan. Juuri kun me Yurin kanssa oltiin päästy pällistelyn makuun, olikin jo lähdön aika. Noh nyt tiedetään kenen kanssa ei tarvitse lähteä reissuun. Ja olihan tämäkin kokemus. Täytyy kokeilla Meknesiä joku toinen kerta uudelleen. Siellä olisi museo, jota islamilaisen taiteen opettaja suositteli meille. Palattiin eilen illalla takaisin yliopistolle. Tänään suunnitelmissa kävellä Clemensin kanssa Ifranen markkinoille ja yrittää ostaa kengät aerobictunnille. Toivottavasti tänään on myös kenkämyyjiä paikalla. Sää on ainakin aurinkoinen ja lämmin.

Aika siivillä

Viikko onkin hurahtanut nopeasti Feziä muistellessa. Tällä viikolla olen maksanut lukukausi- ja muut maksuni, mutta odotellut aina tähän päivään saakka rahan lähtemistä luotoltani. Cashwallet-ID-kortillani ei siis ole ollut paljoakaan rahaa ja olen syönyt koko viikon vain halpoja keittoja joka aterialla. Olisin toki voinut ladata käteistä kortille, mutta ajattelin kokeilla kuinka vähällä täällä voi selvitä. Tämän viikon hinta on ollut alle euron per päivä kun luovuin iltapäiväkahvistani. Mutta ensi viikolla taloudellinen tilanne kohenee. Rahan riittävyys ei siis ole ongelma, sitä kyllä on, mutta rahan ulos saaminen ja etenkin luoton maksaminen on hidasta

Maanantaina osallistuin step-aerobickiin, jota yliopisto tarjoaa kahdesti viikossa ilmaiseksi. Muita ilmaisia ohjattuja tunteja on päivittäin salsa, napatanssi ja jooga. Kuntosali näyttää olevan laadukas ja uima-altaankin pitäisi aueta ensi viikolla. Kerhojen esittelyt olivat tällä viikolla ja kävin kuuntelemassa myös German Clubin toimintaa. Kerhoihin on jäsenyysmaksu (100-150dh), jonka maksamisen jälkeen retkistä saa alennusta. Kuitenkin kevään matkustussuunnitelmia eilen tehdessämme huomasin, ettei kovin monelle järjestetylle kerhon retkelle ehdi lähteä. Niinpä en virallisesti liity yhteenkään kerhoon vaan yritän muutaman kerran päästä ratsastamaan ja toivottavasti mahdun myös Explorers Clubin kevätloman retkelle etelään, aavikolle. Muuten olen ajatellut pitäytyä opiskelussa ja urheilussa kun sitä kerrankin saa harrastaa ilmaiseksi useaan kertaan viikossa.

Lauantai-aamuna lähdemme Yurin, Yurin kämppiksen ja kahden marokkolaisen pojan kanssa Meknesiin toisen pojan autolla. Hän tarjoutui myös ajamaan minne tahansa bensarahaa vastaan, joten mahdolliset lentokenttänoudot ym. onnistuu nyt tämän uuden kontaktin avulla. Sää täällä on vaihdellut taas ihan miten sattuu. Joka päivä sataa vähän ja tänään on jo taas tuntunut että pieni flunssa saattaa iskeä juuri kun olen entisestä parantunut. Mutta jatkuva pieni kosteus tekee sen. Nyt hetkellisesti paistaa taas aurinko. Mukavaa on kuitenkin saada sitä edes välillä. Itse asiassa Feziin mennessämme huomasin taxissa kuinka korkealla me täällä olemmekaan, kun korvat menivät pariinkin otteeseen lukkoon matkalla alas.

Opiskelu sujuu ihan ok. Tuntuu ihmeelliseltä kuinka paljon koen jo osaavani ranskaa viiden oppitunnin jälkeen. Oui, je parle un peu francais. Päivisin ehdin hyvin opiskella ja lukea ja illalla tehdä muuta. Odotan vain, että ensimmäisen antropologian esseen kirjoitusohjeet tulisivat, jotta pääsisi aloittamaan – tai edes tietäisi millä tavoin opiskella ennakkoon esseetä varten.

Kalenteria katsoessa ja viikonloppuja suunnitellessa alkoi jo tuntua, että lukukausi on kohta ohi eikä ehditä mihinkään. Jokainen viikonloppu on nyt alustavasti suunniteltu ja myös varasuunnitelmat tehty. Osoitin taas organisointikykyni, jonka kuulemma täytyisi hieman marokkolaistua ja rentoutua… en ymmärrä mistä puhuvat :] Vaikka kiire tulee matkustelun suhteen, uskon kyllä että koti kelpaa mainiosti toukokuussa ja ehtii varmasti tulla ikävä ennenkin. Ainakin täällä kampuksella kaipaan oikeaa ruokaa, jota kotona saisi. Hassua on muuten se, kuinka kansainvälisesti opiskelijaruoka on samanlaista. Kampuksen kaupasta saa tonnikalaa ja nuudeleita (joita ostin jo köyhyysaikojen varalle).