Koti on paras!

Maanantai-iltana pääsin aivan ajallaan kotiin, vaikka Lontoossa hiukan kuumottikin jos lennot on peruttu. Ilokseni huomasin chillax-asenteeni ainakin vielä siellä olevan yhä toinnassa, kun Aasiasta matkannut suomalaisporukka jonka tapasin oli enemmän hiilenä mahdollisesta lennon peruuntumisesta kuin minä.

Kotona olen vain nauttinut kodista. Ruuasta, kissoista ja Samusta. Ja pikkuhiljaa jo myös kavereista. Tämän aamuinen tiskaus tuntui mahtavan normaalilta. Ja mitä parhautta kun kukaan ei kyttää mihin kellonaikaan saavut omaan kotiisi. Marokon lamppu roikkuu jo eteisessä ja matot ovat lattioilla. Joitain digikuvia kehitytän tänään valokuviksi ja pistän Marokkoni seinälle.

Yuri tulee kahden viikon päästä Suomeen, joten taisi tästä reissusta jotain jäädä käteen. Sitä ennen viimeinen viisaudenhammas leikataan ja siitä sitten toivutaan. Kaikki kysyy että mites se Marokko? Hankala oikein vastata muuta kuin että mites se, hyvin meni. Oli kivaa mutta koti on parempi. Arvosanat olivat tulleet. Ranska A, muut vain "passed". Harmi, olisi ollut kiinnostavaa tietää mitkä arvosanat kaikista niistä esseiden tuottamisista olisi lopullisesti tullut.

Lähdössä

Neljän tunnnin päästä lähden Ifranesta Fesin lentokentälle ja toivon hartaasti lentoni Lontooseen lähtevän. Saa nähdä kuin käy. Eilisen juhlinnan jäljiltä voimat on melko vähissä, mutta eiköhän se tästä skarppaannu kotimatkaa varten.

Kuusi yötä kotiin

Viime perjantaina hyvästelin Clemensin, joka lähti kohti Espanjaa ja uusiutuvien energioiden konferenssia. Vaikka kovasti olin sitä mieltä, ettei minua täältä lähteminen itketä, niin kylläpä jo ehti itkettää perjantaina Clemensin lähtö. Kuitenkin reippaina tyttöinä lähdettiin Yurin kanssa kohti Fesiä, vietettiin siellä yö ja aamulla hypättiin bussiin kohti Chefchaouenia. Toista kertaa minulle, mutta ensimmäinen kerta Yurille ja itsekin halusin päästä sinne uudelleen paremmassa säässä kuin kolmen viikon takaisessa vesisateessa. Ilmapiiri on siellä kyllä kaikin puolin rento ja normaali Marokon häsläys ja tyrkytys puuttuu kokonaan. Kissatkin ihan tunki syliin. Matka Chaoueniin oli aika lailla samanlainen siis kuin viimeksi: yksi yö Fesissä, matkustusta, yksi yö perillä ja sunnuntaina palattiin takaisin (yllättäen jälleen kylmään ja sumuiseen Ifraneen). Tällä kertaa perillä sinisissä puitteissa onneksi paistoi aurinko. Kaikin puolin rentouttava ja mukava viimeinen viikonloppu ennen kokeita – ja mikä parasta kahdestaan laatuseurassa. Aluksi vaikutti ja kuulosti siltä että kaikki vaihtarit suuntaavat Chaoueniin kyseiseksi viikonlopuksi, mutta lopulta paikalla olimme vain me.



Viimeistä (ja vaikeaa) esseetä kirjoittelen seuraavat päivät. Tänään oli ranskan kirjallinen koe, keskiviikkona suullinen ja lauantaina viimeinen islamilaiseen taiteen koe. Kaikkien cashwallet rahat alkaa olla lopussa, joten huomenna mm. kokataan currya. Viimeiset Ifrane kierroksetkin täytyy joku päivä suorittaa. Huomasin viime viikolla että täällä onkin paljon paikkoja joissa en ole koskaan käynyt. Sunnuntaina sitten Fesistä Lontooseen ja maanantaina Tampereelle. Toivottavasti tulivuoren tuhkat nyt pysyvät poissa reitiltäni. Tällä hetkellä olen melko hermostunut siitä kuinka kotiinpaluu sujuu. Toivottavasti hyvin.





Nyt on ehkä aika jo listata mitä käteen on jäänyt – tai tarttunut tähän mennessä. Varmaan monia asioita huomaan ja tajuan vasta myöhemmin, mutta nyt jo jotain.

- ranskan alkeet (vaikken ollut suunnitellut opiskelevani yhtään uutta kieltä enää)
- noin kymmenen sanaa arabiaa
- hyvä naisryhmä kerran viikossa
- 12kpl 5-20 sivun antropologian esseetä/tehtävää (ja se yksi viimeinen vielä työn alla)
- 1820 valokuvaa
- kaksi erittäin hyvää ja tärkeää ystävää (ja muutama kaveri)
- erikoisia, pääosin hyviä ruokakokemuksia
- lukuisia le petit bouteille vin rouge et flag speciel bière au restaurant Aguelmam (maassa jossa alkoholikulttuuria ei juuri ole)
- tällä hetkellä kymmenen kirjaa kotiin kannettavaksi (ja lisää naistutkimuksen kirjoja tulossa)
- yhdet rikotut ja sittemmin korjatut silmälasit (kaipaavat lisäkorjausta kotona)
- yksi pahasti nyrjähtänyt nilkka joka on edelleen kipeä
- neljä paria korvakoruja ja niihin liittyvä uuden lookin suunnitelma
- kesäopiskelusuunnitelma ja elämän ”inshallah” aikataulutus ja ajatus
- toivottavasti samainen rento inshallah ja chillaxing asenne myös kotiin tuotavaksi
- monen monta pelottavaa grand taxi kokemusta
- huonoon kuntoon kuivuneet hiukset (suunnitelma uudesta lookista sisältää hiustenleikkuun)
- varattu viikon loma Marokkoon lokakuussa
- huomattavasti parantuneet englanninkielen taidot sekä uusi taito kirjoittaa oikeasti esseitä englanniksi. Lukuisten kieliopin korjailujen jälkeen myös taito kirjoittaa edes vähän oikein.
- noin kymmenen vierailtua marokkolaista kaupunkia, kaksi auringonnousua Saharassa, turistiranta ja auringonlaskut Agadirissa…
- katkaravut ja oliivit osaksi ruokavaliota
- lukuisia tietokoneen ja internetin äärellä vietettyjä tunteja, karmaisevaa koti-ikävää ja ajoittaista tylsyyttä sekä yksinäisyyttä
- lähemmäs kymmenen uitua kilometriä ja useita aerobic-tunteja, jotka molemmat jouduin jättämään nyrjähtäneen nilkan vuoksi, joten en palaakaan kotiin huippukunnossa niin kuin luulin alkuvuodesta vaan entistä huonompikuntoisena
- aika lailla suuri arvostus oman kotimaan tarjoamasta ja mahdollistamasta turvallisuudesta, yksityisyydestä, rauhasta ja mahdollisuudesta mm. kävellä yksin kadulla mihin vuorokauden aikaan tahansa. Sekä lukuisia muita ajatuksia mm. suomalaisen joukkoliikenteen, sukupuolten tasa-arvon, koulutusjärjestelmän jne. arvostuksesta

- Rohkeutta!

Vappu ja 12 päivää

Kotiinlähtö alkaa olla lähellä. Ensi viikon alussa täytyy viimeistään koepakata, jotta tiedän onko matkatavaraa liikaa. Tämän viikon illat on buukattu täyteen illallisia ja viimeisten aikojen viettoa, koska porukka lähtee vähän eri aikoihin koteihinsa. Eilen illallistettiin jo Women and identity ryhmän kanssa. Syöminen ulkona onkin tällä hetkellä minulle parempi vaihtoehto, sillä yliopiston maksukortilla killuu enää kaksi euroa. En haluaisi lisätä sinne rahaa jos en saakaan kaikkea käytettyä, mutta täytyy nyt katsoa millaisia ruokailuratkaisuja on mahdollista keksiä.



Yksi ärsyttävä essee enää kirjoitettavana, muuten alkaa opiskeluhommat olla purkissa. Viikonloppuna toivottavasti Yurin kanssa pyörähdetään jossain reissussa, mutta aikaistuneen ranskan kokeen vuoksi viikonloppua ei pystytäkään pidentämään maanantaille.



Vappua ja viime viikonloppua vietettiin täällä Ifranessa. Pieni kolmen hengen kansainvälinen perheemme vaelsi Ifranen metsissä ja tietä pitkin takaisin koko päivän saldona reilut 20km. Täysin raatoja kaiken sen urheilun ja ulkoilun ja eväiden syönnin päälle oltiin, mutta silti hienosteltiin ja pukeuduttiin viimeisen päälle uuteen vasta avattuun Michlifen hotelliin jossa yksi yö maksaa 600-800 euroa. Yötä siellä emme tietenkään viettäneet, mutta yhden drinkin verran istuttiin ja ihmeteltiin pitkään hehkutettua luksuslukaalia. Lähtiessä eksyttiin pihamaalle eikä löydetty uloskäyntiä. Muuten viime viikonloppu meni lepäillessä ja yhteistä laatuaikaa viettäessä. Kotiin tekee jo kovasti mieli, mutta eiköhän nämä viimeiset päivät aika hujauksessa ole ohitse.