Bilettä - ja Feziä uudelleen

Tapasin melkoisen kollin Café Clockissa :)

Huh, mikä viikonloppu takana. Perjantaina jenkkipojat West Pointista (military school) järjestivät syntymäpäiväjuhlat Jamesille ja Brittille. Jotenkin käsittämättömästi he olivat onnistuneet vuokraamaan Ifranen pormestarin talon vierashuoneet juhlia varten. Itse mayor oli kyseisenä iltana Casablancassa ja hyvä niin. Bileet olivat tavalliset kotibileet hieman hulppeammissa oloissa kuin mihin minä olen tottunut. Mutta muuten ilta oli teinien kotibileet (melkein mitä olin odottanutkin elokuvien perusteella amerikkalaisten collegebileiden olevan), sillä mm. muutama amerikkalainen tyttö (ja suureksi hämmästyksekseni myös Clemens) joi ilmeisesti näyttämisen halusta liikaa ja vietti suurimman osan illasta oksentamassa vessassa. Bileet huipentuivat noin klo 03 paniikinomaiseen huutamiseen ”Police is coming”. Kaikki kiireellä pihalle ja pois paikalta. Jokseenkaan nyt jälkeenpäin en ymmärrä miksi, sillä mitään laitonta ei kukaan tehnyt. Lopulta seuraavana päivänä selvisi, ettei poliisi edes tullut.
Alla kuva biletalosta.



Lauantaina lähdettiin Feziin, koska monella (=mm. minulla) oli takanaan useita kampuksella vietettyjä viikonloppuja. Viiden hengen voimin otettiin grand taxi ja matkattiin vanhaan medinaan. Yuri oli jo aiemmin ollut yhteydessä viime kerralla Fezissä tapaamaamme Mounieriin. Minä olen kyllä edelleen koko ajan uusien ja erityisesti paikallisten ihmisten kanssa terveen varuillaan. Nytkin jaksan ihmetellä miksi joku on hyvää hyvyyttään mukava eikä tahdo mitään vastapalvelusta. Tapasimme myös Mounierin kaverin Norin, joka omistaa riadin (kalliihko, mutta myös aika luxus) ja korjaa ja rakentaa parhaillaan toista. Syötiin paikallisten ruokapaikoissa ja juotiin lukuisia minttuteelaseja. Yöksi mentiin Yurin kanssa muiden vaihtareiden (yhteensä meitä oli kahdeksan) mukana amerikkalaisen Danin luokse, joka tekee couchsurfingia. (www.couchsurfing.org) Ideana on tarjota omaa sohvaansa tai kykyjään oppaana veloituksetta ja käyttää tarvittaessa muiden tarjoamia samoja palveluita ympäri maailmaa. Myös tapaamamme Nor tekee sohvavaihtoa aavikolle, josta on kotoisin. Varauksellinen Ainokin alkoi luottaa tämän tiedon jälkeen enemmän näihin berbeeripoikiin, vaikka edelleen(kin) jaksoin ihmetellä mistä marokkolainen hyvyys ja vieraanvaraisuus oikein kumpuaa. Mutta ei auta muu kuin avata omankin kodin ovi sohvavaihtoon, ainakin Danille, jonka valtavassa asunnossa nukuimme yön.

Kuvat alla: Nor's riad, Fez katolta, , berbeeriaamiainen, Haisuli Marokon vanhimmassa koulussa (Medersa Bou Inania, perustettu 1350-1357) ja ahkera koulun kissa sekä Dan's couchsurfing place and some exchange friends.






Sunnuntaina hoidettiin ostokset (mulle reppu ja laukku sekä Yurille kengät) ja uusien ystäviemme, ”katupoikien” avustuksella kukaan ei yrittänytkään huijata meitä. Kerta se on ensimmäinenkin. Ja en edes tajunnut kuin jälkeenpäin, että kukaan kaupittelija ei hyökännyt tavallisen hanakasti kimppuun. Illalla Norin riadin yksityinen taksikuski ajoi meidät takaisin Ifraneen. Koko matkan Yurin kanssa vaan pyöriteltiin päitämme, että ei suurin osa ihmisistä Suomessa tai Japanissa ole pyyteettömästi ystävällisiä. Lisäksi jaksettiin ihmetellä kummasti kuinka juuri meille tapahtuu jotain tällaista.

Kouluhommia täytyy painaa huominen päivä ahkerasti, sillä skippaamme keskiviikon tunnit (tosin mulla ei ole onneksi kuin yksi ranskantunti). Keskiviikkoaamuna 7.00 lähdemme Yuri, minä, Clemens ja Garbiel (jenkkipoika joka on ollut täällä jo syyslukukauden) kohti Meknesiä ja otamme sieltä junan Marrakechiin! Odotan ihan hillittömän paljon Marrakechiä, jota mm. lähes kaikki marokkolaiset ovat sanoneet hulluksi paikaksi. Suunnitelmissa on viettää kaksi yötä Marrakechissa, jonne varasimme jo hostellihuoneen ja siirtyä sieltä kohti High Atlasta vaeltamaan. Ainoat varmat suunnitelmat ovat lähtö, paluu sunnuntaina ja hostelliyöt, muut päätetään sitten kun aika on kypsä. Alan löytää hiukkasen marokkolaista asennetta, mutta vain vähän. ”Chillaxing” oli viikonlopun teema, sama jatkukoon tällä viikolla. Tämä viiden päivän reissun jälkeen täytyy jälleen painaa seuraava viikko koulutöitä kasaan. Mutta elkää siis ihmetelkö, etten ole internetin saavutettavissa tällä viikolla, sillä vaellan vuorilla. Sunnuntaina on pakko palata, sillä Explorers Clubin etelän = aavikon retken sign up sheet avautuu maanantaina ja tahdon Todella päästä sille retkelle mukaan.