Extempore matkailu piristää

Tylsistymisen estämiseksi aloin vaan torstaina pyytää ihmisiä ulos tai tekemään jotakin kanssani. Niinpä mm. torstaina istuttiin Uglymam baarissa neljää eri mannerta edustaen. Perjantaina mentiin joukolla syömään kaupungille, jossa erehdyin tilaamaan rasvaista lihaa öljyssä. Ei missään nimessä paras ateria, etenkään tyhjään mahaa. Ihme kyllä siitäkin selvisin ja uskon että sen ruokakokemuksen jälkeen selviän mistä vain. Viime viikon sunnuntaina torireissun päätteksi sen sijaan syötiin Clemensin kanssa mahtavat Tagine Keftat: jauhelihaa, mausteista tomaattikastiketta ja kananmuna. Kuva alla.


Lauantaiaamuna antropologian kenttätyökurssilla piirrettiin karttaa Ifranen keskustan kaupan ikkunasta. Kyseiseksi päiväksi oli luvattu kovaa sadetta, jonka vuoksi suoritimmekin tehtävän sisätiloissa ostoskäytävällä. Piirtämiseen ei mennytkään kuin reilut puoli tuntia ja olin kampuksella jo 11 aikaan. Sattumalta tapasin Kelseyn, amerikkalaisen tytön ranskantunniltani, joka kysyi haluanko lähteä Meknesin lähellä olevaan Moulay Idriss nimiseen kaupunkiin. Ensin estelin, että pitää tehdä karttatehtävän viimeinen versio, mutta onneksi Kelsey puhui minut ympäri ja päätin lähteä mukaan. Piirustustehtävän deadline on vasta tiistaina, joten siitä ei todellisuudessa tarvinnut edes huolehtia.Mukaamme tuli marokkolainen Rachid, jonka kanssa otettiin kolmestaan taksi. Puolimatkassa Meknesiin pysähdyttiin pieneen kylään ostamaan lounasleivät (myös taksikuskille). Rachid osti viereisestä kojusta tomaatit jotka iskettiin sipulin, jauhelihan ja kastikkeen kera kokonaisen leivän sisään (20dh). Yhden pintaan nautittu lounas sandwich täytti niin tehokkaasti, etten tarvinnut koko päivänä kuin jugurtin iltapalaksi. Meknesistä jatkettiin samalla grand taxilla eteenpäin kohti vuoristoa ja Moulay Idrisstä.

Tämä kuva lounasleipä-kapungista on omistettu isälle. Mikähän mahtaa olla näiden ulkona roikkuvien lihojen tila parin kuukauden päästä kun lämpiää...?



Samalla reissulla pysähdyttiin minun vuokseni Unescon maailmanperintökohteeseen, Volubilikseen, joka roomalaisten antiikin aikana, noin vuonna 40 rakentama kaupunki. Seiniä, portteja ja raunioita on pystyssä, ja mikä hienointa – myös paljon hyvin säilyneitä lattiamosaiikkeja. Taksikuski odotti meitä rahaa vastaan puoli tuntia ja lisäksi raunioilla kiipeillessämme alkoi sataa, joten aika kiireellä katsastettiin paikka. Onneksi poliittisen antropologian kurssini suuntaa päiväretkelle samaiseen paikkaan, jolloin tehtävä on myös essee aiheella Volubilis. Mutta aika vaikuttava paikka on se ja aion ehdottomasti mennä sinne uudelleen. Ensimmäisessä kuvassa Rachid.





Volubiliksen jälkeen suuntana oli viereinen Moulay Idriss, joka on tunnettu erityisen voimakkaasta islaminuskoisuudesta. Kaupungissa on profeetta Muhammedin pojanpojan moskeija, johon kyseinen Moulay Idriss on haudattu. Kaupungissa on myös Marokon ainoa pyöreä minareetti (moskeijan torni, josta viisi kertaa päivässä kutsutaan muslimit rukoilemaan). Me ei-muslimit emme tietenkään päässeet moskeijaan sisään, mutta Rachid kävi kuvaamassa moskeijaa sisältä. Islamilaisen taiteen ja arkkitehtuurin kurssilla läpikäydyt moskeijan puitteet tulevat hyvin esiin näissä kuvissa. Alla hauta, minareetti ja moskeijaa sisältä:





Moulay Idriss on vuorella oleva kaupunki, jonka talot näyttävät kuin kasvavan vuoresta. Kapeita kujia, tiukkoja nousuja ja sokkeloita. Käveltiin 150 rappusta alas näköalapaikalta, jossa käytiin pällistelemässä moskeijaa ylhäältä käsin ja katselemassa maisemia. Hetken istuskelun ja kaupungin pällistelyn jälkeen taksia etsiessämme satuttiin paikalle juuri Meknesiin menevän bussin starttaamishetkellä ja hypättiin kyytiin. Taksimatkasta Meknes-Moulay Idriss oltiin maksettu kolmestaan yhteensä 120dh ja bussimatka per hlö maksoi vain 8dh. Mutta oli täysi sattuma, että satuttiin paikalle juuri silloin ja ilman Rachidia ei tietenkään olisi niin pikaisesti selvinnyt bussin määränpää. Noin 20 kilometrin matka mutkaista ja jyrkkää rinnettä alas Meknesiin oli kyllä melkoinen kokemus, sillä bussi ei missään nimessä ollut esimerkiksi Fezin paluukyytimme CTM-bussin tasoa vaan jotain aivan muuta. Mm. marokkolaiset äidit ovat lapsistaan niin huolissaan, etteivät juuri anna heidän matkustaa busseilla tai grand taxeilla, joiden luotettavuudesta kukaan ei tiedä mitään.



Tämänpäiväinen ratsastusretki Khenifraan peruttiin aamulla 5.30 (lähtö olisi ollut 6.00) sateen vuoksi. Se vähän ketuttaa, kun esimerkiksi täällä ei ole tänään satanut lainkaan. Ratsastuksen sijaan käytiin Clemensin kanssa kuitenkin myöhäisellä aamiaisella kaupungilla ja treenattiin ranskan kielen taitoja. Tänään viimeistelin sitten antropologian mapping-tehtävän ja yritän vielä vähän harjoitella huomista ranskan testiä varten. Olen niin iloinen, että päätin eilen lähteä extempore reissuun, sillä nyt hepparetken peruuntuminen ei ota pattiin ihan niin paljon kun täältä kampukselta on sentään johonkin viikonlopun aikana päässyt. Huomenna taas step-aerobiciin, toivottavasti käsi kestää, ja tulevan viikonlopun reissua suunnittelemaan.