maanantai 1. maaliskuuta 2010

Ihana loma takana


Viiden päivän lomalla ehtii paljon. Istua junassa seitsemän ja puoli tuntia luvatun kuuden ja puolen tunnin sijaan. Löytää ihanan miellyttävä riad ja ahmia päivän ensimmäinen lämmin ruoka täydessä hiljaisuudessa. Seikkailla Marrakechin sydämessä ja ihastella kaikkea, erityisesti lamppuja. Pällistellä Djelmaa el Fnalla niin yöaikaan kuin päivällä, jolloin tapaa myös apinoita ja käärmeitä. Seikkailla lisää medinan kaduilla, katsella moskeijaa, jonka mukaan AUI:n moskeija on rakennettu ja vierailla vanhassa royal palacessa. Ostaa lampunvarjostin tinkimisen jälkeen, syödä katkarapua hyvillä mielin ja hämmästellä lisää. Kahdessa päivässä ehtii kuvitella, että Marrakech on Marokon paras kaupunki. Tähän saakka se on ollut Fez, mutta mieli muuttui sillä kaikesta pelottelusta huolimatta Marrakech oli hyvin rento ja miellyttävä paikka eikä yhtään niin aggressiivinen ja hyökkäävä kuin etukäteen pelkäsimme.

Kuvissa: Marrakech ”the red city”, Djelmaa el Fna yöllä, jolloin paikalle rakennetaan yöaikaan toimivat toriravintolat ja tarjolla on kaikenlaista ruokaa.










Ihana chillax and we’ll see attitude jatkui eikä huolta huomisesta. High Atlakselle vaeltamaan lähtö osoittautuikin odotettua kalliimmaksi ja päätimme sen sijaan lähteä länteen. Perjantaiaamuna bussilla Essaouiraan (lausutaan Ssaweera), jossa kahdessa päivässä ehtii rentoutua ja levähtää kiireisen Marrakechin jälkeen. Ehtii myös päättää, että itseasiassa Essaouira on Marokon paras kaupunki. Hotellihuone avec vue sur la mer (merinäköalalla), kissoja ja kalaa, raikasta meri-ilmaa ja rannalla myös kameleita. Mahtava yli kahden tunnin illallinen kera kaiken - aina viinistä, alkupaloista jälkiruokaan. Huomionarvoista on se, että söin useita oliiveja, hyvällä ruokahalulla! Mahtava lounas kasvisravintolassa (kuva), pientä sadetta ja siestaa. Kävelyä, jäätelöä ja nautiskelua sekä toinen mahtava pitkä yli kahden tunnin illallinen. (Kolmas kuva Clemens (vas.) ja Yuri (oik.))







Sunnuntai kuluikin sitten bussissa, junassa ja taksissa takaisin Ifraneen, mutta rentous on yhä tallella. Sama reitti suunnitteilla toukokuulle, sillä olipa ihanaa! Nyt kirjoitan esseetä ja treenaan ranskaa, jota onneksi yksityistuutorini Clemens ja Yuri harjoittivat kanssani koko loman. Kahden viikon päästä on jo spring break, jolloin retkeillään sitten vihdoin High Atlakselle ja suunnitteilla myös turisteilua kera suomalaisten ja saksalaisten turistien Agadirissä all-included hotellissa. Tuleva viikonloppu on vielä auki. Katselin säätiedotteita ja näyttää siltä, että koko Marokossa sataa. Jää siis nähtäväksi.

3 kommenttia:

  1. Jaahas, että syömässä kävitte. Onk oliivi ollu sulle täällä jonkinlaista epäruokaa? (Niin se kyl onki) Hittoako ne siellä yöt ulkoilmarvinteleissa mässäilee? Agadir? Tiäksä, että siellä on jonkin verran uudehkoa rakennuskantaa. Muistaakseni 1960 siellä tapahtui ehkä ensimmäinen muistamani maanjäristys - siis niin iso, että se oli uutinen täälläkin ja taisipa sinne lähteä jonkinlaista apuakin. Niettä olisi mielnkiintoista lukea jos mitä semmosta sattuu silmääsi tai obektiiviin.

    VastaaPoista
  2. taitaa mennä mässäilyn puolelle koko touhu.Mukavaa, kun sinäkin olet alkanut pitää oliiveista. Nam, nam.Tässä alkaa pikkuhiljaa mustikkamummokin perehtyä Marokon maantieteeseen. Kiva juttu.Kiitos taas nojatuolimatkasta, ja kuvista puheenollen: aasikuva oli syötävän ihana. Montako kamelia sinusta on luvattu, minusta luvattiin kaksi tässä taannoin, on siitä jo aikaa, onneksi Halauksin muumi

    VastaaPoista
  3. Kyllä oliivit (ja suurimmaksi osaksi myös katkaravut) ovat olleet ei-syötäviä ruoka-aineksia aiemmin.

    Kameleista ei ole ollut vielä tähän mennessä puhetta. Hyviä yrityksiä on kyllä kuultu. Mm. naiset ovat kuin kukkia, mutta elääkseen he tarvitsevat vettä, jopa paikallista sellaista - jos kotimaan vesi on liian kaukana.

    VastaaPoista