Rentoutunut olo loman jäljiltä

Kevätloma takana. Rentoutunut ja hyvä olo jäljellä. Lisäksi reilu kilo viikossa kertynyttä elopainoa ja nyrjähtänyt nilkka. Ensimmäinen osa yhdessä 100 opiskelijan kouluretkellä osoittautui pääasiassa bussissa istumiseksi ja hotellista seuraavaan ajamiseksi. Mutta kokemus sinänsä ja Saharan autiomaassa on nyt käyty. Toinen osa vaihtelevissa maisemissa kahdestaan Clemensin kanssa, jonka kanssa emme edelleenkään seurustele saatikka ole naimisissa, mitä jopa poliisi Marrakechissa epäili innostuen kansainvälisestä parisuhteesta. Pitkän yhdessäoloajan jälkeen tosin tiedän jo Clemensin nukkuvan sikeästi ja heräävän hitaasti sekä pistaasijäätelön olevan hitti. Clemens sen sijaan tietää milloin minulla on ”cat-face” tai ”angry-hungry” tilanne sekä mikä on paras keino hermostuttaa minut. Clemensiä parempaa matkustusseuraa on vaikea löytää, ja ainoina eurooppalaisina kampuksella ymmärrämme harvinaisen hyvin toisiamme.

Lauantai. Yön ajamisen jälkeen pysähdyttiin aamupalalle Errachidiaan, jonka jälkeen ajettiin lisää ja pysähdyttiin lounaalle todella kauniiseen laaksoon, ajettiin lisää ja yöksi hotelliin Ourzazateen. Ruoka hienosteluhotellissa oli hyvää, samoin seura ja ihanat puhtaat lakanat.



Sunnuntai. Bussissa istumista, hienojen maisemien ikkunasta tuijottelua, ruusukaupunkiin pysähtyminen sekä lounastaminen Zagourassa, josta hankittiin huivit aavikolle. Bussissa istuminen vaihtui jeepissä istumiseen kahdeksi tunniksi matkalla telttaleiriin. Ajo leiriin oli kyllä hauska ja kiinnostava, ja meidän kuljettajakin erityisen mukava. Mutta perille saavuttiin pilkkopimeään. Kiinnostavaa oli myös, että autiomaassa ensimmäisenä vastaan tulivat vesivessa ja sähkövalot (dieselillä). Tätä en osannut odottaa, mutta ilmeisesti mm. näistä olosuhteista maksettiin niinkin runsaasti kuin maksettiinkaan.

Auringonnousu autiomaassa


Anna-Claire takanani, jeeppimatka takaisin

Maanantai. Herättiin 5.30 katsomaan auringonnousua, sillä oltiin menetetty edellisenillan auringonlasku ajaessamme aavikon halki. Aamiaisen jälkeen sama parin tunnin matka takaisin sivistykseen ja bussiin. Ei aikaa luvatuille kameliratsastuksille tai muille huvituksille. Pitkä ajomatka takaisin Ourzazateen, lounas ja loppupäivän matka Marrakechiin High Atlaksen ylitse. Tie oli jännittävä ja kaunis ja matka vierähti saksalaista musiikkia ja asiaohjelmia kuunnellessa. Marrakechiin saavuttiin vasta kymmenen jälkeen. Jaoin huoneen neljän jenkkitytön kanssa ja heti ensitöikseen huoneen avaimet jäivät sisälle. Onneksi GerMan Clemens saapui ja pelasti kiipeämällä avoimesta ikkunasta avaamaan oven. Käveltiin vihdoin kaiken istumisen jälkeen syömään, mutta kaikki paikat olivat kiinni. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että söin amerikkalaisten mukana KFC:ssä (Kentucky Fried Chicken), koska se oli ainoa paikka lähettyvillä auki.

Tiistai. Noin +25-30c. Aamusta tyttöjen kanssa Marrakechissä ostoksilla (ostin flipflopit rantaeloa varten) ja aikaisella lounaalla. Erottiin puolenpäivän maissa omiin suuntiimme eli minä ja Clemens suuntasimme kohti High Atlasta ja Imlilliä. Grand Taxilla Asniin ja sieltä jatkettiin Imlilliin pienellä bussilla kapeita, jyrkkiä ja hurjia vuoristoteitä pitkin. Lonely Planetin suosittamaan pikkuhotelliin onneksi mahduttiin ja tavattiin siellä puolalainen Englannissa asuva pariskunta, joiden kanssa istuttiin jutellen monta tuntia. Illemmalla lähdettiin alas kylään syömään ja hämärässä kompastuin ja taitoin nilkkani. Sinnikkäästi sisulla eteenpäin, eikä edes koskenut itkemisen verran. Vaellusinto oli kova, joten päätin ettei jalkaan koske.

Clemens vaeltamassa

Keskiviikko. Aamulla oli pakko myöntää, että jos jokaisella askelmalla kipu jalassa on sietämätön ei ole ehkä järkeä lähteä reilun kymmenen kilsan vaellukselle. Ja koska Clemens halusi palavasti vaeltaa kunnolla, en myöskään halunnut olla ihan hirveänä hidasteena. Niinpä minä vietin päivän nilkkaa kylmällä hautoen ja lukien hotellin terassilla mielettömissä maisemissa. Illalla tavattiin kuusissakymmenissä oleva jenkkipariskunta, joka on tien päällä nyt kymmenettä vuotta. Heillä ei ole lapsia, eläköityivät aikaisin tehtyään kovasti töitä. Liikkuvat normaalisti pyörällä, mutta nyt tulivat Marokkoon pääsiäistä ja kylmää pakoon hetkeksi. He palaavat jenkkeihin kerran vuodessa vakuutussyistä kahdeksi kuukaudeksi ja sitten taas Eurooppaan pyöräilemään. Kiinnostava elämäntapa, ja paljon mielenkiintoisia tarinoita matkoilta.
Terassi, jossa vietin suurimman vuoristoaikani.

Torstai. Vuorilta laskeutuminen takaisin Marrakechiin. Jalka kärsi jo kävellä, muttei mitään hyppyjä sentään. Oltiin suunniteltu toista reittiä Agadiriin, mutta sen osoittauduttua turhan kalliiksi päädyttiin matkaamaan seikkailijaeläkeläisten kanssa yhdessä grand taxilla Marrakechiin. Siellä satuttiin täydelliseen ajoitukseen bussin kanssa, joka lähti 15 myöhemmin. Neljän tunnin matkaamisen jälkeen rantauduttiin Agadiriin ja pienoiskokoiseen Saksaan, all-included Robinson Clubiin. Hotellihuone oli valtava ja luxus, ravintolat ja ruoka uskomatonta ja erityisesti täällä (ja vielä erityisemmin AUI:ssa) vietetyn ajan jälkeen tuoreet kasvikset ja salaatit, maito, porsaanliha ja juustot olivat erittäin tervetulleita. Ruokabuffeet olivat huomattavasti parempia ja suurempia kuin koskaan esim. laivalla näkemäni. Iso huone oli täynnä erilaisia kokkaussaarekkeita, jossa ruoka valmistettiin juuri sinun lautaselle. Päästiin perille noin viiden aikaan, joten torstaina ehdittiin nauttia vain illallinen ja pikainen suomalaisen saunan kokeilu. Mutta koska vuoristoaamiaisen jälkeen oltiin eletty vain kuivatuilla hedelmillä ja pähkinöille, meni syöminen ensimmäisenä iltana nälän ja ruokahulluuden vuoksi vähän överiksi.

Ihanat saksalaiset ja hotellin kissojen hellä huolenpito: Katzen restaurant

Perjantai. Mahtavan aamiaisen jälkeen rannalla loikoilua ja lueskelua sekä unien jatkamista. Lounas, jota aamiaisen jälkeen ei oikein meinannut jaksaa. Lounaan jälkeen bussilippujen ostaminen ja keskustaan matkaaminen sen vuoksi. Paluu tapahtui rantaviivaa kävellen satamasta saakka, joten muutama kilometri ihan liikuttiinkin. Lötköilyä ja saunomista. Ensiksi hämmentyneenä etsiskelin naisten puolta tajutessani alastomien miesten istuvan saunassa. Olen jo turhan marokkolaistunut ja häveliääksi muuttunut etten enää muistanut kuinka saunoa ja, että saksalaisilla on vahva nudistikulttuuri - heidän yleiset saunatkin on molemmille sukupuolille. Saunominen kaiken kaikkiaan oli ihanaa ja 17asteinen ulkoallas viilensi tehokkaasti. Parin tunnin illallinen jälkeenpäin ja suoraan kaiken makoilun ja rentoutumisen voivuttamina melko aikaisin nukkumaan.



Lauantai. Huoneesta täytyi poistua klo 11, mutta satojen saksalaisten keskellä hotelli ei välitä siitä, kuinka kauan kaksi ihmistä muita palveluita käyttää. Edellisenä päivänä oltiin havaittu, ettei itse Agadirissa kaupunkina ole juurikaan nähtävää ja päädyttiin jatkamaan lekottelua hotellilla aina yöbussin lähtöön saakka. Jälleen saunomista, rentoilua, ruokaa ja juomaa koko maksetun rahan edestä. Saunakokemus tällä kertaa oli saksalaisvivahteinen. Saunottaja heittää tuoksuöljyistä löylyä, jonka jälkeen heiluttaa märällä pyyhkeellä kuumia aaltoja saunojien päälle. Kuumuus muuttui todella hurjaksi jopa minulle, mutta tätä helpotettiin jääpaloilla ja etukäteen syödyillä mehuisilla hedelmillä. Kiinnostava kokemus ja saksalaisturistit onnessaan. Osa saksankielentaidoistani pikkuhiljaa palautui noina kolmena päivänä. Ich kann sehr viele verstehen, aber ich nicht so gut deutsche spreche. Mutta hämmennettiin kyllä henkilökuntaakin puhumalla saksaa, ranskaa, englantia ja muutamia sanoja arabiaa. Keskenämme Clemensin kanssa suurimmaksi osaksi puhumme englantia. Marokkolaiset tarjoilijat palvelivat saksaksi, kiitoksia sanoimme arabiaksi, johon hämmentyneet lokaalit vastasivat ranskaksi. Illallisen jälkeen yöbussi Rabatiin lähti 22.30 ja hämmästyksekseni sunnuntaiaamuna herätessä yhdeksän tunnin matka ei tuntunutkaan niin pitkältä, vaikka olin luullut olleeni hereillä suurimman osan ajasta.



Sunnuntai. Pääkaupunki Rabat, +23-25c oli ihanan rauhallinen. Kukaan ei hyökännyt kimppuun myymään mitään - mukavaa vaihtelua. Käppäilyä medinassa ja kasbahssa sekä roomalaisten raunioiden (ja kissojen sekä kattohaikaroiden) katselua. Juna klo.12.12. Meknesiin, jossa tapasimme muita AUI-opiskelijoita, joiden kanssa jaettiin taksi takaisin ”kotiin”.

Chellah rauniot Rabatissa tänään aamulla