Kouluelämää

Kampuksella vietettävän viikonlopun kunniaksi yliopistoaiheinen postaus. Tämä viikko on mennyt uskomatonta vauhtia. Poikkeuksellisesti eilen ja tänään on hiukan paistanut aurinkokin, mutta alkuviikko oli jälleen karmaisevaa myrskyämistä. Onneksi edellisen viikonlopun aurinkoiset päivät olivat yhä vahvasti mielessä eikä keli harmittanut ihan niin paljoa. Peruspäiväni täällä etenee niin, että herään ma, ke ja pe 08.15 ja suuntaan aamiaisen kautta päivän ainoalle (ranskan)tunnille. Tiistaisin ja torstaisin herätys on tuntia aiemmin jolloin aamu alkaa poliittisella antropologialla ja jatkuu heti suoraan islamilaisella taiteella aina klo 11 saakka. Iltapäivällä on vielä kenttätyökurssi, joka on tähän saakka ollut ajoittain suuri pettymys. Tällä hetkellä käsitellään kolmatta viikkoa satelliitteja, karttoja ja tehdään ryhmätyönä GPS-tehtävää. Olen ollut kuolla tylsyyteen parilla luennolla, koska en ymmärrä yhtään mitään. GPS-tehtävässäkin pojat ovat olleet aktiivisimpia eikä tehtävän tarkoitus, eli epäilemättä GPS-laitteen käytön harjoittelu ole kyllä osunut minun kohdalleni. Mutta jatkossa onneksi pitäisi olla kiinnostavampaa. Ensi lauantaina mapping tehtävän kohteena on Sefrou, jossa kartan piirtämisen lisäksi täytyy havainnoida kaikkea aina hajuista ja fiiliksistä lähtien ja kirjoittaa essee. Myöhemmin luvassa on haastattelua ja kolmen päivän kenttätyö aavikkokaupungissa.

Ranskatuntipäivinä, jolloin on enemmän vapaata, käyn uimassa päivällä ja teen läksyjä. Läksyiksi näitä yliopiston lukemisia täytyy kyllä kutsua. Aina opiskelu ei tunnu kovinkaan akateemiselta vaan enemmänkin lukiotasolta. Torstaisin käyn step-aerobicissä, jota vetää amerikkalainen duracell-pupu ”hey, you can do it, it’s easy!!” This is too easy!” Lounasta täällä syödään klo 11-14, minä yleensä yhdeltä. Yurin kanssa on naurettu, että meillä on viikolla aina ramadan, koska ei haluta maksaa ei niin hyvästä kampusruuasta syömme vain halpoja keittoja lounaalla ja illallisella, joka on tarjolla noin 19-21. Viikonloppuisin voi sitten herkutella. Välillä tosin on pohdittu, että kuinkahan pahoista vitamiinin ym. puutteista kärsitään yksipuolisen ruokavalion johdosta. Toisaalta keitot on järjestään linssi- ja papukeittoja ja syön jogurttia joka aterialla, joten ehkä en ihan heti kuole.

Liityin pari viikkoa sitten alkaneeseen Women and Identity keskusteluryhmään, joka kokoontuu maanantaisin. Ryhmää vetää todella mukava amerikkalainen nainen, joka on myös yliopiston counsellor eli jonkinasteinen kuraattori. Koko lukukaudeksi ryhmään sitoutuneita naisia on yhteensä noin kymmenen, minun lisäkseni muut ovat marokkolaisia. Uskon, että ryhmä tulee olemaan yksi parhaista täältä saatavista kokemuksistani, sillä jo tähänastisen tapaamiset ovat olleet onnistuneita ja innostavia. Ensi viikon kansainvälistä naistenpäivää ja naisten maaliskuuta on pohdittu yhdessä ja suunniteltu kantaaottavien julisteiden levitystä. Keskustelut mm. feminismistä noudattelevat samaa kaavaa kuin Suomessakin (osa on avoimen feministejä, osa ei halua sanoa ko. sanaa ääneen ja osa kieltää olevansa feministejä), mutta myös muutamia hyvin kiinnostavia mielipiteitä siitä, että Marokossa ei olisi lainkaan sukupuolten eriarvoisuutta, on tullut esille.

Ensimmäinen kahdeksansivuinen essee on palautettu kunniakkaasti, tai niin ainakin kuvittelen. Kelsey auttoi korjaamaan kielioppia kirjoittamiseni jälkeen, mihin tuhlautuikin yli kolme tuntia aikaa. Tekstin korjaaminen kesti reilun tunnin. Kaikki tämä tehtiin samana päivänä kun esseen deadline oli. Joten jatkossa varaan yhden kokonaisen päivän ennen palautusta korjaamiseen. Vaikka nyt jo opin paljon virheistäni, joita toistan tekstissä. Toisaalta Kelsey onneksi kertoi, että marokkolaisten englanninkielinen teksti on vielä kauheampaa. Ensi viikolla ranskan ja islamilaisen taiteen mid-term kokeet, joiden vuoksi päätimme pysytellä kampuksella tämän viikonlopun.

Keskiviikkona yliopistolla esiintyi marokkolainen teatteri. Mitään en tietenkään kielestä ymmärtänyt, mutta sen verran selvisi, että kyseessä oli klassinen komedia. Epäselviä tilanteita ja väärinkäsityksiä, puolialaston mies ja hassuja pukuja. Niistähän se Paukkajan kesäteatterikin ammentaa. Toinen show nähtiinkin sitten eilen kun ilmoittautuminen Explorers clubin South tripille alkoi klo 19. Ahtaissa rappusissa jonotti noin sata opiskelijaa tuuppien toisiaan. Itse seisoin jonossa puolitoistatuntia ja kaikeksi onneksi pääsin mukaan retkellä, koska vaihtareille säästellään erityisoikeuspaikkoja. Vaikka olin ajoissa, muut jonossa olijat olivat olleet vielä aikaisemmin paikalla ja minun kohdallani olleet marokkolaiset joutuvat vain jonotuslistalle.

Tiistaina sain mahtavan paketin Abloyn ennustajalääkäreiltä, joka sisälsi ikävänkarkoituslääkkeitä suunnattuna juuri minulle. Melkein puolet suklaista on jo tuhottu, sillä tämä viikko esseineen ja kiireisine päivineen oli kieltämättä melko kauhea. Yllätyspostin saaminen on kyllä parhautta! Toinen parhaus on äidin ja isän kyläily huhtikuun alussa. Täytyy shoppailla ennen sitä, jotta saan lähetettyä ainakin puolet Marokon maallisesta omaisuudestani kotiin.

Paras nukkumapaikka Essaouirssa
He odottavat lihamestarin antimia Marrakechissa. Ja saivatkin palansa kuvan ottamisen jälkeen.