Ensimmäinen arvosana ja etana!

Viime perjantaina ja lauantaina söin illallista Rachidin ja Kelseyn kanssa. Aion pyytää Kelsey huomennakin, josko pääsisin taas kokemaan jonkin uuden ruokapaikan Ifranessa. Lauantaina lähdettiin ihan seuraavalle kylälle syömään legendaarista kanaa ja mausteriisiä. Ruoka Azroussa oli kyllä taksimatkan arvoista, vaikka monet (mukaanlukien taksikuski) kummastelivatkin, että menette sitten naapurikaupunkiin parikymmentä kilometriä kanan takia. Samalla reissulla tuli maisteltua myös elämäni ensimmäinen etana. Söin niitä itseasiassa kaksi. Maku muistuttaa hieman sientä, muttei ole lainkaan voimakas - päinvastoin melko mauton - ja on melkoisen pureskeltavaa. Escargot-keiton liemi sen sijaan oli oikeastikin hyvää, suolaista ja kuumaa. Olin luvannut itselleni (ja Clemensille) että jonain päivänä uskallan kokeilla etanaa. Salama-Saavalaisen logiikalla yllätysetanat, samoin kuin yllätys viisaudenhampaan poistot, eivät pelota niin paljoa etukäteen. Ja niinhän se oli.

Tiistaina sain ensimmäisen esseeni arvosanan, jota jännitin etenkin professorin kerrottua tunnin alussa, että suurin osa esseistä on surkeita ja tarjolla olisi arvosanaa korottavia tehtäviä. Kuitenkin ekasta essesstä repäisin yllätyksekseni parhaan eli A:n. Sisältö oli kyllä ihan huttua, eikä ollenkaan minun tasoistani, joten oletan, ettei taso täällä ole kovin korkea. Lisäksi Kelseyn kielioppitarkastus auttoi siihen, ettei kieli ollut ihan karmaisevinta. Tällä viikolla ollut islamilaisen taiteen koe oli yllättävän helppo, samoin ranskan koe. Huomenna vielä ranskan suullinen koe, joka onkin vaikeampi, sillä puhutusta ranskasta en ymmärrä mitään. Ranskan tuutoroinnista, jota saan tästä lähtien joka keskiviikko, huolimatta ymmärrysvaikeudet ovat melkoiset. Mutta koska arvosanojen saanti olikin noin helppoa, ei minun tarvitse opiskella täällä ihan niin paljoa kuin tähän saakka. Tosin paljon muuta tekemistä täällä ei kyllä viikolla ole.

Olen unohtanut kirjoittaa minussa tapahtuneesta muutoksesta. Jopa Yuri ja Clemens ovat huomanneet, että olen muuttunut tässä lyhyessä ajassa täällä. Selviän ilman tarkkoja aikatauluja ja rennolla asenteella odotellen vain mitä tuleman pitää. En olisi koskaan uskonut organisoivan luonteeni voivan rentoutua näin paljon. Mutta luultavasti se on vain itsesuojeluvaistoa. Yksinkertaisesti täällä ei voi elää tiukalla aikatululla tai suunnitelmilla, koska mikään ei tapahtu ajoissa eikä mikään kulkupeli tai ihminenkään ole sataprosenttisen luotettava. Aina on osattava varautua ja tehdä plan B, C ja D tilanteen mukaan. Toistaiseksi rentoilu tuntuu hyvältä ja toivon, että osan tästä huolettomuudesta voisin tuoda mukanani kotiin.

Enää yhdeksän viikkoa jäljellä. Aika kuluu kyllä siivillä, vaikka samaan aikaan olen potenut kyllästymistä täällä kampuksella. Eilen katselin jo paluulentoja kotiin ja mietin hammaslääkäriä sekä valmistumista.