Turistit kylässä ja Chefchaouen

Aino- ja äitituristi Rabatissa

Noniin parantumisen, viikonlopun matkailun ja esseen kirjoituksen jälkeen on vihdoin aikaa päivittää. Äiti ja isä siis saapuivat reilu viikko sitten perjantaina Fesiin, jonne matkasin heitä vastaan. Suunnattiin kentältä suoraan medinaan Bab Boujolou portille ja viereiseen hotelliin. Pyhän perjantain medina oli hiljainen ja rauhallinen, joten se oli hyvä päivä laskeutua ja totuttautua tähän kulttuuriin. Perjantaina vain tutkailtiin ja käppäiltiin. Lauantaiaamun ensimmäinen herätys osui auringonnousun rukouskutsuun noin klo 04, koska hotellin viereinen minareetti kajautti noin puolen tunnin mittaisen kutsun. Lauantaina hoidettiin pakolliset shoppailut alta pois matto-Muhammedin johdolla ja medinan vilske olikin enemmän normaalia kuin edellisenä päivänä. Iltapäivästä junalla Rabatiin, majoittuminen kissahotelliin ja kaupungin perustutkailua. Illan hämärässä isä ehdittiin jo hukata, mutta onneksi perhelogiikka toimi ja tapasimme hotellilla. Sunnuntaina roomalaisten chellah ja juutalaisten kasbah jonka jälkeen junalla Meknesiin ja taxilla Marjanen kautta Ifraneen.


Turistivanhemmat valtameren äärellä

Maanantaina käytiin Volubiliksessä ja Moulay Idriksessä. Moulay Idriss on muslimien yksi pyhistä paikoista ja jos siellä vierailee seitsemän kertaa ei tarvitse mennä Mekkaan. Tämä kerta oli minulle jo kolmas, joten lähellä ollaan jos satun kääntymään muslimiksi (epäilen). Tiistaina Azrou ja souq, jossa suoritin samalla antropologian kenttätyökurssin osallistuvaa havainnointia. Azrousta tuliaisena oli myös ruokamyrkytys, mutta onneksi siis tosiaan vain minulla. Keskiviikkona olin puolikuollut ja täytyi jättää lentokentälle saattaminen välistä. Nukkuminen, syömättä jättäminen, health centerin antamat neljät (!) lääkkeet, Yurin hoiva ja useat vessavierailut lopulta kuntouttivat minua niin, että olin torstaina jo lähes jaloillani ja perjantaina jo lähes reipas ja kykenin menemään ranskantunnille.


Pakollinen Ifranen turistikuva leijonapatsaalla


Chefchaouenin kaupunkia

Perjantaina myös kuulostelin itseäni koko päivän ja lopulta tulin siihen tulokseen, että olen tarpeeksi terve lähtemään Katherinen ja Anna-Clairen kanssa Chefchaoueniin. Lähdettiin kolmen maissa kauheassa kaatosateessa Fesiin, jossa huomattiin ettei iltapäivästä Chaoueniin mene yhtään bussia. Puoliltaöin olisi mennyt yksi, mutta päätettiin nukkua yö Fesissä ja lähteä matkaan aamuseiskalta. Lauantaina sitten matkattiin reilut viisi tuntia ja maisemat olivat mahtavat. Olin ajatellut lukea antrokirjaa, muttei mutkainen tie oikein antanut mahdollisuutta ja lisäksi maisemien tuijottelu voitti. Tyttöjen suunnitelma oli vaeltaa, minun relata ja valmistella esseetä. Saavuttiin kuitenkin Chefchaoueniin niin myöhään ja tihkusateeseen etteivät tytötkään halunneet lähteä vaeltamaan. Sen sijaan syötiin, shoppailtiin ja tutkittiin kaupunkia. Shoppailuun Chefchaouen olikin varsin sopiva. Ja etenkin kun olin ehtinyt hermoilla aikaistuneen kotiinpaluuni vuoksi siitä, etten ole hankkinut itselleni juuri mitään täältä, keskityin nyt tuliaisiin itselle. Sunnuntaiaamuna satoi kaatamalla ja tyttöjen aikaisen heräämisen ja vaelluksen suunnitelmat kaatuivat jälleen. Lähdettiin Fesiin päin bussilla yhdeltä ja matkalla sää kirkastui. Ifraneen tullessa oltiin kuitenkin taas sadepilvessä ja oli kylmä kuin mikä.


On se todella "Blue city"

Viime päivät olen tahkonut esseetä valmiiksi, suunnitellut seuraavaa ja valmistautunut viikonlopun kenttätyöhön Tafilaltissa. Tänään oli kenttätyön tutkimussuunnitelmien deadline (oikeasti se oli jo viime viikolla ja minä palautin omani päivän myöhässä sairastamisen vuoksi), mutta kukaan muu kuin minä ei ollut palauttanut tai palauttanut tänään mitään. Oma suunnitelmani tuli takaisin A:n ja ”very good”-kommentin kera (samoin kuin kaikki muut kenttätyökurssin tehtävät) ja sain vapautuksen tunnilta, jonne kaikki marokkolaiset kurssitoverini jäivät kirjoittamaan suunnitelmiaan viikonloppua varten. Tämä kuvastaa paikallisten opiskelumotivaatioita jokseenkin hyvin. Omat arvosanani eivät kyllä kaikissa tapauksissa tunnu ansaituilta, koska mielestäni esseeni eivät kovin kummoisia ole olleet. Joko arvosanoissa on vaihtaribonuksia tai sitten marokkolaisten kirjoitelmat ovat kammottavia. Tosin tutkimussuunnitelmaan, jonka väsäsin sairastelun sivussa, panostin niin paljon, että etsin tutkimuskirjallisuutta ja lähteitä, lainasin metodologiakirjallisuutta jne. niin kuin kuuluukin, mitä proffan mukaan paikalliset eivät edes osaa kunnolla tehdä.



Kotiinpaluulennot on varattu. Lähtö täältä 16.5. Lontoon kautta Tampereelle 17.5. Samulle ja itselleni ostamani lennot toukokuun lopulle siirsin lokakuun syyslomalle, jolloin odottaa sitten paluu Marokkoon loman merkeissä. 27 päivää, kolme esseetä ja kaksi final-loppukoetta kotiinpaluuseen. En malta odottaa.