maanantai 10. toukokuuta 2010

Kuusi yötä kotiin



Viime perjantaina hyvästelin Clemensin, joka lähti kohti Espanjaa ja uusiutuvien energioiden konferenssia. Vaikka kovasti olin sitä mieltä, ettei minua täältä lähteminen itketä, niin kylläpä jo ehti itkettää perjantaina Clemensin lähtö. Kuitenkin reippaina tyttöinä lähdettiin Yurin kanssa kohti Fesiä, vietettiin siellä yö ja aamulla hypättiin bussiin kohti Chefchaouenia. Toista kertaa minulle, mutta ensimmäinen kerta Yurille ja itsekin halusin päästä sinne uudelleen paremmassa säässä kuin kolmen viikon takaisessa vesisateessa. Ilmapiiri on siellä kyllä kaikin puolin rento ja normaali Marokon häsläys ja tyrkytys puuttuu kokonaan. Kissatkin ihan tunki syliin. Matka Chaoueniin oli aika lailla samanlainen siis kuin viimeksi: yksi yö Fesissä, matkustusta, yksi yö perillä ja sunnuntaina palattiin takaisin (yllättäen jälleen kylmään ja sumuiseen Ifraneen). Tällä kertaa perillä sinisissä puitteissa onneksi paistoi aurinko. Kaikin puolin rentouttava ja mukava viimeinen viikonloppu ennen kokeita – ja mikä parasta kahdestaan laatuseurassa. Aluksi vaikutti ja kuulosti siltä että kaikki vaihtarit suuntaavat Chaoueniin kyseiseksi viikonlopuksi, mutta lopulta paikalla olimme vain me.



Viimeistä (ja vaikeaa) esseetä kirjoittelen seuraavat päivät. Tänään oli ranskan kirjallinen koe, keskiviikkona suullinen ja lauantaina viimeinen islamilaiseen taiteen koe. Kaikkien cashwallet rahat alkaa olla lopussa, joten huomenna mm. kokataan currya. Viimeiset Ifrane kierroksetkin täytyy joku päivä suorittaa. Huomasin viime viikolla että täällä onkin paljon paikkoja joissa en ole koskaan käynyt. Sunnuntaina sitten Fesistä Lontooseen ja maanantaina Tampereelle. Toivottavasti tulivuoren tuhkat nyt pysyvät poissa reitiltäni. Tällä hetkellä olen melko hermostunut siitä kuinka kotiinpaluu sujuu. Toivottavasti hyvin.





Nyt on ehkä aika jo listata mitä käteen on jäänyt – tai tarttunut tähän mennessä. Varmaan monia asioita huomaan ja tajuan vasta myöhemmin, mutta nyt jo jotain.

- ranskan alkeet (vaikken ollut suunnitellut opiskelevani yhtään uutta kieltä enää)
- noin kymmenen sanaa arabiaa
- hyvä naisryhmä kerran viikossa
- 12kpl 5-20 sivun antropologian esseetä/tehtävää (ja se yksi viimeinen vielä työn alla)
- 1820 valokuvaa
- kaksi erittäin hyvää ja tärkeää ystävää (ja muutama kaveri)
- erikoisia, pääosin hyviä ruokakokemuksia
- lukuisia le petit bouteille vin rouge et flag speciel bière au restaurant Aguelmam (maassa jossa alkoholikulttuuria ei juuri ole)
- tällä hetkellä kymmenen kirjaa kotiin kannettavaksi (ja lisää naistutkimuksen kirjoja tulossa)
- yhdet rikotut ja sittemmin korjatut silmälasit (kaipaavat lisäkorjausta kotona)
- yksi pahasti nyrjähtänyt nilkka joka on edelleen kipeä
- neljä paria korvakoruja ja niihin liittyvä uuden lookin suunnitelma
- kesäopiskelusuunnitelma ja elämän ”inshallah” aikataulutus ja ajatus
- toivottavasti samainen rento inshallah ja chillaxing asenne myös kotiin tuotavaksi
- monen monta pelottavaa grand taxi kokemusta
- huonoon kuntoon kuivuneet hiukset (suunnitelma uudesta lookista sisältää hiustenleikkuun)
- varattu viikon loma Marokkoon lokakuussa
- huomattavasti parantuneet englanninkielen taidot sekä uusi taito kirjoittaa oikeasti esseitä englanniksi. Lukuisten kieliopin korjailujen jälkeen myös taito kirjoittaa edes vähän oikein.
- noin kymmenen vierailtua marokkolaista kaupunkia, kaksi auringonnousua Saharassa, turistiranta ja auringonlaskut Agadirissa…
- katkaravut ja oliivit osaksi ruokavaliota
- lukuisia tietokoneen ja internetin äärellä vietettyjä tunteja, karmaisevaa koti-ikävää ja ajoittaista tylsyyttä sekä yksinäisyyttä
- lähemmäs kymmenen uitua kilometriä ja useita aerobic-tunteja, jotka molemmat jouduin jättämään nyrjähtäneen nilkan vuoksi, joten en palaakaan kotiin huippukunnossa niin kuin luulin alkuvuodesta vaan entistä huonompikuntoisena
- aika lailla suuri arvostus oman kotimaan tarjoamasta ja mahdollistamasta turvallisuudesta, yksityisyydestä, rauhasta ja mahdollisuudesta mm. kävellä yksin kadulla mihin vuorokauden aikaan tahansa. Sekä lukuisia muita ajatuksia mm. suomalaisen joukkoliikenteen, sukupuolten tasa-arvon, koulutusjärjestelmän jne. arvostuksesta

- Rohkeutta!

3 kommenttia:

  1. Tää mikään kommentti ole vaan kysymys: Mistähän asti tekstari kantaa Suomeen? Minua kun kiinnostaa se, miloin pitää olla TammerforsPirkala flygfältillä. Mulla on parin tunnin matka Turkkusesta - aion tosin lähteä tien päälle heti aamusta kun Outsa B lähtee kouluun.Kupsehimpa sitten jossain matkan varrella maatalouskonemuseossa tai silleen... Eikä näköjään tarvitse otta peräkärryäkään. Hyvin näyttää älli olleen mukana hankinnoissa.
    Ja nyt et enää rupea pillittämään.
    Kuinka viimeinen lähtijä olet, vieläkö sinne joku jää? On se aika vinha asia miten äkkiä - mitä se on - kotiutuu vai ystävystyy? - vaikka pinskuleirille Mustan meren rantaan kun sitten parin kolmen VIIKON päästä ensimmäisiä lähtijöitä ihan oikeasti perin haikein mielin saatellaan kohta pois pölistelevään bussiin - saatikka sitten kolmen kuukauden yhteiselon jälkeen. Eikä kielivaikeuksia tunnu olleenkaan.
    Missäs muuten pysähdytään ekan kerran kahville? Hihi.
    Himputti, mullakin on vissiin vähän ikävä sinnuu, ainakin maanantaihin tuntuu olevan vielä moooonta yötä.

    /SulkkAri

    VastaaPoista
  2. 1820 valokuvaa. Äkikseltään luku näyttää vuosiluvulta. Mitähän silloinkin lienee tapahtunut? Hyvä juttu, tyttö, että olet oppinut pitämään oliiveista. Ne kuuluvat minun jokaviikkoiseen ruokavaliooni myös. Mitenkähän uudesti syntynyt Aino sieltä tulee, toivottavasti tuhkapilvet eivät mitenkään vaikuta sinun matkustamiseesi. Eilen uutisissa sanottiin, että Marokossa on viisi lentokenttää suljettu. Tänään ei sanottu mitään.Jo on aika tulla kotiin, ja katsella maailmaa täältä rakkaan Suomen horisontista

    VastaaPoista
  3. Näin postuumisti asioita kommentoivana voin todeta, etteivät oliivit jääneet osaksi ruokavaliota. Never say die, kumminkin :)
    P.S. Näitä juttuja on tosi kiva lukea myös jälkikäteen (heinäkuussa).
    -Samu

    VastaaPoista