Maanantai-iltana pääsin aivan ajallaan kotiin, vaikka Lontoossa hiukan kuumottikin jos lennot on peruttu. Ilokseni huomasin chillax-asenteeni ainakin vielä siellä olevan yhä toinnassa, kun Aasiasta matkannut suomalaisporukka jonka tapasin oli enemmän hiilenä mahdollisesta lennon peruuntumisesta kuin minä.
Kotona olen vain nauttinut kodista. Ruuasta, kissoista ja Samusta. Ja pikkuhiljaa jo myös kavereista. Tämän aamuinen tiskaus tuntui mahtavan normaalilta. Ja mitä parhautta kun kukaan ei kyttää mihin kellonaikaan saavut omaan kotiisi. Marokon lamppu roikkuu jo eteisessä ja matot ovat lattioilla. Joitain digikuvia kehitytän tänään valokuviksi ja pistän Marokkoni seinälle.
Yuri tulee kahden viikon päästä Suomeen, joten taisi tästä reissusta jotain jäädä käteen. Sitä ennen viimeinen viisaudenhammas leikataan ja siitä sitten toivutaan. Kaikki kysyy että mites se Marokko? Hankala oikein vastata muuta kuin että mites se, hyvin meni. Oli kivaa mutta koti on parempi. Arvosanat olivat tulleet. Ranska A, muut vain "passed". Harmi, olisi ollut kiinnostavaa tietää mitkä arvosanat kaikista niistä esseiden tuottamisista olisi lopullisesti tullut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti