Saharainen luokkaretki

Pyörähdin tuossa toistamiseen Saharassa, nyt vähän toisella laidalla. Antropologian kenttätyökurssi suuntasi field tripille Pohjois-Afrikan suurimpaan keitaaseen, Tafilalt, keräämään materiaalia final paperiin. Lähdettiin perjantai-iltapäivällä ja saavuttiin Erfoudiin alkuillasta. Illallisen jälkeen yöpuulle ja lauantaiaamusta kentälle. Aiheenani Gender and age as seen in the streets, metodina havainnointi kielitaidon puutteen vuoksi. Aamusta tarkkailin muiden kanssa marcheella ja iltapäivällä pääkadulla itsekseni. Muistiinpanoja syntyi 10 sivua molemmin puolin joten helposti 10 sivun esseen työstää. Torstaina on jo suullinen esitelmä, mutta onneksi oli aikaa ja suunnittelin sekä työstin aineistoa jo järjestykseen. Alla mm. kuvamateriaalia: tyypillinen paikallinen nainen. Tästä, sekä naisten prosentuaalisesta huomattavan pienestä määrästä julkisilla alueilla riittää kyllä ammennettavaa.



Lauantai-iltana mentiin paikallisten sufilaisuutta (islamin mystiikkaan perustuva haara, jota pidetään harhauskoisuutena) harjoittavien yhteisöön illalliselle. Matkalla pysähdyttiin mahtavaan fossiilimuseoon ja kauppaan, jossa olisi helposti voinut viettää tunteja. Mutta ei marokkolaiset nuoret, joten jouduin tekemään hankintapäätökset pienellä kiireellä ja mukaan tarttui vain sellaisia jotka eivät isäni sanojen mukaan ole ”niin kiinnostavia”. Sufien luona syötiin ja kuunneltiin sufimiesten laulaen esittämää runoutta ja varsinaisen illallisen jälkeen myös rummutusta. Osa miehistä meni laulamisesta (ja varmaan mystisestä uskonnostaan) ihan transsiin ja heiluminen oli kuin punk-keikalta. Kokemus oli vähintäänkin erikoinen, mutta varmasti myös uniikki. Harvalla on mahdollisuutta päästä seuraamaan tuollaista autenttista vähemmistöyhteisön kulttuuria läheltä. Olin illan jälkeen ja vieläkin vähän hämmentynyt eikä asiaa auta se, etten ihan kokonaan pysynyt kärryillä mistä heidän islamissaan tai porukassaan on oikein kyse. Mutta aion tässä perehtyä jälkikäteen vähän aiheeseen, jospa se siitä. Kaksi marokkolaista tyttöä vietti päivän keräten tutkimusmateriaalia osallistuen sufi-naisten päivän askareisiin ja heidän kokemuksensa oli vielä harvinaisempi, usein naisten pariin ei päästetä ulkopuolisia.



Illalliselta kotiuduttiin hotelliin vasta yhdeltä aamuyöllä ja koska olimme niin lähellä autiomaata kannatti mahdollisuus käyttää. Niinpä aamuneljältä ylös ja kohti Merzougaa odottamaan jälleen kerran Saharan auringonnousua. Merzougan dyynit olivat kyllä kuvauksellisemmat kuin aiemmin kokemani, mutta myös tuuli kovempi. Kaikki marokkolaiset kurssikaverini onnistuivat rikkomaan kameransa saadessaan hiekkaa kameroidensa sisään. Itse olin nopeampi kuin hiekkapuuskat ja suojasin (Samun) kameran huolella ja loppujen lopuksi olin ainoa ehjän kameran keralla. Paluumatkalle Ifraneen lähdettiin jo ennen puoltapäivää ja oltiin vielä valoisan aikaan perillä. Koko viikonlopun etelän aurinko paahtoi ahdistavan kuumasti ja tyypilliseen Ifranen tapaan, saavuttuamme alkoi sataa.



Ensi viikko menee final paperia ja esitelmää työstäessä. Tulevana vappuviikonloppuna toivottavasti päästään tekemään viimeinen ”perheviikonloppu” Clemensin ja Yurin kanssa. Sen jälkeen vielä jäljellä yksi pitkä viikonloppu, koska loppukokeet ovatkin vasta viikon lopulla ja niihin voi lukea jossain muuallakin kuin Ifranessa.



Koti 22 päivän päässä. Varmaan jotain täältä jää kaipaamaan, mutten ainakaan vielä osaa sanoa että mitä se voisi olla. Tällä hetkellä koti, oma sänky, oma Samu ja kissat, oikea ruoka, yksityisyys ja oma elämä tuntuu paratiisilta.

Turistit kylässä ja Chefchaouen

Aino- ja äitituristi Rabatissa

Noniin parantumisen, viikonlopun matkailun ja esseen kirjoituksen jälkeen on vihdoin aikaa päivittää. Äiti ja isä siis saapuivat reilu viikko sitten perjantaina Fesiin, jonne matkasin heitä vastaan. Suunnattiin kentältä suoraan medinaan Bab Boujolou portille ja viereiseen hotelliin. Pyhän perjantain medina oli hiljainen ja rauhallinen, joten se oli hyvä päivä laskeutua ja totuttautua tähän kulttuuriin. Perjantaina vain tutkailtiin ja käppäiltiin. Lauantaiaamun ensimmäinen herätys osui auringonnousun rukouskutsuun noin klo 04, koska hotellin viereinen minareetti kajautti noin puolen tunnin mittaisen kutsun. Lauantaina hoidettiin pakolliset shoppailut alta pois matto-Muhammedin johdolla ja medinan vilske olikin enemmän normaalia kuin edellisenä päivänä. Iltapäivästä junalla Rabatiin, majoittuminen kissahotelliin ja kaupungin perustutkailua. Illan hämärässä isä ehdittiin jo hukata, mutta onneksi perhelogiikka toimi ja tapasimme hotellilla. Sunnuntaina roomalaisten chellah ja juutalaisten kasbah jonka jälkeen junalla Meknesiin ja taxilla Marjanen kautta Ifraneen.


Turistivanhemmat valtameren äärellä

Maanantaina käytiin Volubiliksessä ja Moulay Idriksessä. Moulay Idriss on muslimien yksi pyhistä paikoista ja jos siellä vierailee seitsemän kertaa ei tarvitse mennä Mekkaan. Tämä kerta oli minulle jo kolmas, joten lähellä ollaan jos satun kääntymään muslimiksi (epäilen). Tiistaina Azrou ja souq, jossa suoritin samalla antropologian kenttätyökurssin osallistuvaa havainnointia. Azrousta tuliaisena oli myös ruokamyrkytys, mutta onneksi siis tosiaan vain minulla. Keskiviikkona olin puolikuollut ja täytyi jättää lentokentälle saattaminen välistä. Nukkuminen, syömättä jättäminen, health centerin antamat neljät (!) lääkkeet, Yurin hoiva ja useat vessavierailut lopulta kuntouttivat minua niin, että olin torstaina jo lähes jaloillani ja perjantaina jo lähes reipas ja kykenin menemään ranskantunnille.


Pakollinen Ifranen turistikuva leijonapatsaalla


Chefchaouenin kaupunkia

Perjantaina myös kuulostelin itseäni koko päivän ja lopulta tulin siihen tulokseen, että olen tarpeeksi terve lähtemään Katherinen ja Anna-Clairen kanssa Chefchaoueniin. Lähdettiin kolmen maissa kauheassa kaatosateessa Fesiin, jossa huomattiin ettei iltapäivästä Chaoueniin mene yhtään bussia. Puoliltaöin olisi mennyt yksi, mutta päätettiin nukkua yö Fesissä ja lähteä matkaan aamuseiskalta. Lauantaina sitten matkattiin reilut viisi tuntia ja maisemat olivat mahtavat. Olin ajatellut lukea antrokirjaa, muttei mutkainen tie oikein antanut mahdollisuutta ja lisäksi maisemien tuijottelu voitti. Tyttöjen suunnitelma oli vaeltaa, minun relata ja valmistella esseetä. Saavuttiin kuitenkin Chefchaoueniin niin myöhään ja tihkusateeseen etteivät tytötkään halunneet lähteä vaeltamaan. Sen sijaan syötiin, shoppailtiin ja tutkittiin kaupunkia. Shoppailuun Chefchaouen olikin varsin sopiva. Ja etenkin kun olin ehtinyt hermoilla aikaistuneen kotiinpaluuni vuoksi siitä, etten ole hankkinut itselleni juuri mitään täältä, keskityin nyt tuliaisiin itselle. Sunnuntaiaamuna satoi kaatamalla ja tyttöjen aikaisen heräämisen ja vaelluksen suunnitelmat kaatuivat jälleen. Lähdettiin Fesiin päin bussilla yhdeltä ja matkalla sää kirkastui. Ifraneen tullessa oltiin kuitenkin taas sadepilvessä ja oli kylmä kuin mikä.


On se todella "Blue city"

Viime päivät olen tahkonut esseetä valmiiksi, suunnitellut seuraavaa ja valmistautunut viikonlopun kenttätyöhön Tafilaltissa. Tänään oli kenttätyön tutkimussuunnitelmien deadline (oikeasti se oli jo viime viikolla ja minä palautin omani päivän myöhässä sairastamisen vuoksi), mutta kukaan muu kuin minä ei ollut palauttanut tai palauttanut tänään mitään. Oma suunnitelmani tuli takaisin A:n ja ”very good”-kommentin kera (samoin kuin kaikki muut kenttätyökurssin tehtävät) ja sain vapautuksen tunnilta, jonne kaikki marokkolaiset kurssitoverini jäivät kirjoittamaan suunnitelmiaan viikonloppua varten. Tämä kuvastaa paikallisten opiskelumotivaatioita jokseenkin hyvin. Omat arvosanani eivät kyllä kaikissa tapauksissa tunnu ansaituilta, koska mielestäni esseeni eivät kovin kummoisia ole olleet. Joko arvosanoissa on vaihtaribonuksia tai sitten marokkolaisten kirjoitelmat ovat kammottavia. Tosin tutkimussuunnitelmaan, jonka väsäsin sairastelun sivussa, panostin niin paljon, että etsin tutkimuskirjallisuutta ja lähteitä, lainasin metodologiakirjallisuutta jne. niin kuin kuuluukin, mitä proffan mukaan paikalliset eivät edes osaa kunnolla tehdä.



Kotiinpaluulennot on varattu. Lähtö täältä 16.5. Lontoon kautta Tampereelle 17.5. Samulle ja itselleni ostamani lennot toukokuun lopulle siirsin lokakuun syyslomalle, jolloin odottaa sitten paluu Marokkoon loman merkeissä. 27 päivää, kolme esseetä ja kaksi final-loppukoetta kotiinpaluuseen. En malta odottaa.

Sairaana

Äiti ja isä lähtivät eilen ja minä sairastuin mitä ilmeisemmin ruokamyrkytykseen. Toisaalta hyvä että sen sain minä, eikä vanhempani, joiden täytyi lentää kotiin. Syötiin samaa ruokaa, mutta ainoastaan minä sairastuin. Tänään olo on onneksi hiukan parempi kuin eilen, jolloin jopa vesilasillinen tuli ulos jompaa kumpaa kautta.

Äidin ja isän kanssa käytiin Fesissä, Rabatissa, Volubiliksessä ja Moulay Idriksessä sekä Azroussa. Siitä sitten lisää kunhan tästä voimistun. Tarkoitukseni on kyllä vomistua huomiseen, jotta pääsen Katherinen ja Anna-Clairen kanssa Chefchaoueniin. Jäljellä on nimittäin vain kaksi vapaata viikonloppua ja mielummin viettäisin ne jossain muualla kuin AUI:ssa. Koulutöitäkin on aika lailla rästissä, pelkästään äidin ja isän viihdyttämisenkin vuoksi, mutta erityisesti nyt sairastamisen vuoksi.

Enää viisi viikkoa jäljellä ja kotiin! Jos joku halukas blogini lukija, mielellään miespuolinen, haluaisi tulla hakemaan minut ja matkustaa kanssani viikon Marokossa 13.-22.5. se voisi olla mahdollista. Viime viikolla hankitut lentoliput Samulle jäävät mahdollisesti käyttämättä hänen onneksi saatuaan töitä. Joten vapaaehtoiset saa ilmoittautua.

Koti-ikäväinen viikko

Tällä viikolla on ollut suuria vaikeuksia sopeutua taas opiskelemaan. Lisäksi rentouttavan loman jäljiltä olen ollut super-väsynyt koko ajan. Lomailu ja matkustaminen väsyttää. Tällä viikolla olen kuitenkin käynyt kiinnostavia keskusteluja niin marokkolaisten kuin vaihtareidenkin kanssa mm. naisten asemasta ja naisena Marokossa vierailusta ja yleisemmin vaihtanut Marokko- ajatuksia ja kokemuksia. Tällä viikolla olen ollut toistaiseksi eniten koti-ikävissä ja valmis lähtemään kotiin hetkenä minä hyvänsä. Aika monilla muillakin vaihtareilla on ollut samansuuntaisia ajatuksia nyt lukukauden toisen puoliskon alkaessa.


Haisuli Saharassa

Ohjelmassa tällä viikolla on myös ollut kuraattorin haastattelu ja sen litterointi, esseen kirjoitusta ja ranskan palauttelua mieleen. Juuri kun viime viikolla Robinsonissa sain saksan taas käynnistymään, se sekoittuu nyt ranskayrityksiini. Suunniteltiin ja palloteltiin tämän viikonlopun matkustusvaihtoehtoja koko viikkoa. Yuri oli kevätloman Turkin matkastaan selvästi väsynyt, muttei kyennyt myöntämään sitä vaan suunnitteli kovasti kanssani Tangeriin tai muualle pohjoiseen matkaamista. Itse kuitenkin havaitsin torstaina, että esseelleni ja energialleni saattaisi tehdä hyvää pysytellä yksi viikonloppu rauhassa Ifranessa. Niinpä perjantaina (marokkolaisesti avoimet suunnitelmat viime hetkeen saakka) päädyttiin lopulta pitämään lepoviikonloppu. Lepoiluuni on kuulunut esseen kirjoitusta, mutta myös bileet perjantaina, hyvää ruokaa ja perusistuskelua kera viinin Aguelmamassa eilen.


Haisuli ja berbeerikoti High Atlaksella

Keskiviikkona käytiin iltapäivän pikaisella shoppausreissulla Fesissä, jotta saan lähetettyä tuliaiset äidin ja isän mukana ensi viikolla kotiin eikä tarvitse kannella ostoksia tulevan viikonloppuna mukana. Ensi viikon missio on käydä Marjanessa (Marokon Prisma) ostamassa ruoka-aineksia ja hiusväriä. Päätettiin aloittaa korealais-amerikkalaisen Robyinin kanssa keskiviikon kokkauspäivä, koska kampuksen ruoka alkaa tulla korvista ulos. Ensi viikon suunnitelmissa on pasta carbonara, mutta täytyy varmaan soveltaa alkuperäistä reseptiä, kun pekonia voi olla hankala löytää. Tänään kuulin mielestäni käen kukkuvan, mutta jäin pohtimaan että tekeekö käki talvimatkoja ja onko kukkumista edes mahdollista kuulla täällä. Muuten täällä on kyllä ihan kevät, sellainen vaihteleva Suomen kesäkuun alun sää. Öisin saattaa olla ihan todella kylmä ja pakkastakin, mutta päivisin on aurinkoista, kukat kukkii ja runsaasti erilaisia lentäviä ötököitä on ilmestynyt kuvaan.


Haisuli uima-altaalla